Levyarvostelu: Johnny Cash - American VI Ain't No Grave

Ei mitään uutta...


...mutta ketä haittaa?

Joku voisi väittää 2003 kuolleen Johnny Cashin kuudenteen osaan venynyttä American Recordings -sarjaa tuottaja Rick Rubinin ja Johnnyn perikunnan pahemman luokan ryöstökalastukseksi ja haudan kuppaamiseksi.

Mutta se tuskin Cash-faneja haittaa. Ei ainakaan minua. Mitään uutta Ain't No Grave-otsakkeen alla julkaistut vedot eivät tarjoa tuttuun kaavaan, jota Cash elämänsä viimeisen vajaan vuosikymmenen ajan yhdessä Rubinin kanssa toteutti. Mutta kun Johnny Cashin American-sarjasta on kyse, kukaan tuskin uusia polkuja odottaakaan. Kaikki tietänevät mitä on tulossa ja diggaavat tai sitten eivät.

American Recordings -sarjan jälki pysyy hämmästyttävän tasalaatuisena, vaikka varsinaisia American-levyjä on ehditty julkaista jo kuusi osaa ja viiden levyn Unearthed-boksi päälle. Siinä ehkä yksi merkittävistä eroista Cashin ja Vesku Loirin välillä. Viimeksi mainitun myöhäiskauden Lappi-trilogia alkoi maistua talkkunalta siinä kuudennen biisin kohdalla.

Tarjolla on kymmenen huolella valittua esitystä Amerikan laulukirjan lehdiltä muutaman vuosikymmenen aikajaksolta. Hurtin kaltaisia tajunnanräjäyttäviä Pommeja tämänkertaiseen kattaukseen ei ole mahtunut, mutta jälleen kerran Cash vetää biisit vastustamattomasti omiin nimiinsä.

Sitä paitsi pakkohan Johnny Cashia on uskoa, kun hän laulaa:
Don't look so sad, I know it's over But life goes on and this old world will keep on a-turnin' Let's just be glad we had some time to spend together


5/5

Parhaat palat:

Ain't No Grave
For The Good Times
Last Night I Had The Strangest Dream

Kaikkien aikojen festarikesä vol. tuhat

Ihan kohta se tulee.

Kesähän on ihan tuossa nurkan takana. Todennäköisesti jo ennen lumien sulamista alkaa jokavuotinen kirjoittelu siitä, kuinka edessä oleva festarikesä on "kaikkien aikojen festarikesä". Siis kovempi, parempi ja laajempi kuin mikään kesä koskaan missään ikinä.

Näinhän se menee, ainakin jos kovuutta mitataan määrällä. Suomi alkaa hiljalleen irrottautua keikkatarjonnan puolesta kekkosslovakialaisesta maailmankuvasta, jossa kansalle ei juuri viihdykettä ollut tarjolla. 2000-luvulla myös ison maailman starat ovat karttapalloltaan löytäneet pohjoisen valtion nimeltä Finland. Nykyään katajaiselle kansalle onkin sirkushuvia tarjolla kalenterin täydeltä ja elämysbisnes on kova sana, vaikka taloustieteilijät kilpaa jostain taantumasta puhuvatkin.

Visioita kesäfestareiden suhteen tuntuu riittävän, ainakin tapahtumakirjosta päätellen. Jossain vaiheessa lienee kuitenkin kansalaisten maksukyvylle tulee rajat vastaan. Tarjontaa ja kilpailua alalla riittää. Ja lippujen hinnatkin kohoavat hiljalleen. Heikoimmat lenkit luultavasti putoavat pelistä jossain vaiheessa, kun tarjonta ylittää kysynnän ja/tai kansan maksukyvyn.

Lopuksi tarjoamme viikon vetovihjeinä: Them Crooked Vulturesin Ruisrock-kerroin laskee päivä päivältä. Tämä tuntematon uusi bändi soittaa Roskildessa viikkoa ennen kansanpuiston mökäjuhlaa. Kai viikossa Tanskasta Turkuun ajelee vaikka pikkupakulla. Pearl Jam on myös mantereella tuohon aikaan, mutta Ruisrock-viikonloppu on orkesterin osalta sunnuntaita lukuun ottamatta kiinni. Lauantaina bändi soittaa Portugalissa. Teoriassa ehtisivät kyllä sunnuntai-illaksi Suomeen hyvinkin, mutta ei olisi kaikkein kustannustehokkain ratkaisu. No parin viikon sisällä olemme varmaan viisaampia tämän(kin) suhteen.

P.S. Briteissä on muuten viime vuosina järjestetty melko kivat kinkerit, jossa kuulemma fasiliteetit ja logistiikka pelaa ja musiikkikin on ihan kuunneltavaa. Eikä ensi kesänkään line-up huonolta näytä. Viime kesän bileistä on kuulemma tarjolla myöhemmin tänä vuonna jonkun sortin kuvatallennettakin. Täyspitkiä keikkoja siis, eikä pelkästään kolmen biisin näytteitä. Odotellaan.

Mainos: Tehty Turussa

Alkuvuoden kovin siirtouutinen

Jotkut ovat puhuneet Jonatan Johanssonin siirtymisestä TPS:n paitaan kovana juttuna. Onhan se, mutta kevään kovimmasta Kaappauksesta vastaa Yle.

Taannoisen tutkimuksen mukaan Ylen uutiset ovat maan luotetuimmat. Myös blogosfäärissä yhtiöllä menee lujaa, sillä nyt Ylen sivuille on ilmestynyt Made In Turku -blogi, joka julistaa Varsinaisen Suomen ilosanomaa. Ainakin me Heidekenillä syntyneet odotamme, että valistustyö kantaisi hedelmää myös Piikkiön (aka Siperian) tuolla puolen.

Nikkolahan on tuttu blogosfääristä jo ennestään. Onneksi nettimaailmassa voi kirjoittaa useampaan paikkaan. Vielä kun lätkän pelaaminenkin olisi mahdollista useammassa joukkueessa (lähes) samanaikaisesti. Alivaltiosihteerin sketsissähän tämä takavuosina onnistui Selänteen Teemulta.

Made In Turkuun tästä. Jatkossa löytyy myös sivupalkista.

Salaisuuksista Suurin

Kenellä sytyttää?

Vuoden toiseksi odotetuin sporttikarnevaali alkaa muutaman päivän päästä Vancouverissa. Raportit kisakaupungin liepeiltä kertovat, että pöhinä alkaa olla kohdallaan.

Vaikka suomalaiset toisinaan väittävätkin olevansa lätkähulluja, kanadalaiset niitä lätkähulluja ovat. Suomalaiset ovat vaan menestyshulluja (ihminen haluaa saada sitä, mitä sillä ei ole). Kanukkien lätkäperinteet huomioon ottaen ei liene yllätys kenet kansa tahtoo olympiatulen sytyttäjäksi.

Kansaa ei tosin kuunnella. Mielenkiintoista siis nähdä, mihin tulokseen arvovaltainen raati, joka olympiatulen sytyttäjän valitsee, on tullut. Kanada on kaksi kertaa aiemmin isännöinyt olympialaisia. Sekä kesä- että talvikisoja kerran (Montreal 1976 ja Calgary 1988). Aiempina kertoina kanadalaiset ovat valinneet sytyttäjiksi teinejä, joilla ei juuri ole urheilutaustaa.

Olympiatulen sytyttämiseen liittyy suuria tunteita, ainakin ideologisella tasolla. Mutta on se ainakin minusta jostain syystä aina sykähdyttävä hetki. Varsinkin jos sytyttäjä sattuu olemaan joku sellainen ikoninen hahmo, johon itselläkin liittyy jotain tunteita. Atlanta 1996 never forget. Kanadan rajanaapuri on tosin aina osannut tuon show'n järjestämisen.



Toisinaan aina eri medioissa heitellään ajatusleikkiä, jos Suomi joskus pystyisi järjestämään talvikisat yhteistyössä esimerkiksi Ruotsin kanssa. Kesäkisoista eivät taida enää 2000-luvulla uneksia kuin rohkeimmat. Kukahan mahtaisi olla se talviurheilusankari, joka niiden kisojen tulen sytyttäisi? Viime aikoina kun näiden aikamme talviurheilun suurten sankarien kurssi on ollut kevyesti laskeva. Uusille sankareille olisi siis siinäkin mielessä tilausta.

Mutta ennen kuin kisat saadaan Suomeen, ne ovat Kanadassa. Pian se onneksi selviää, onko sytyttäjä Gretzky vai joku muu? Lähetys avajaisista alkaakin kivasti 03.45 perjantain ja lauantain välisenä yönä. Niiden jälkeen voidaankin aloittaa odottamaan lätkäfinaalia Kanada-Venäjä.

Mainos: Holvin kätköistä

Mene suoraan holviin kulkematta lähtöruudun kautta.

Cream, Stevie Ray Vaughan, Bob Marley, Dire Straits, Bob Dylan, Neil Young, Pink Floyd, Bruce Springsteen, AC/DC, Van Morrison, Derek&The Dominos...

Kaikki edellä mainitut ovat osa musiikkikaanonia? Oikein. Kaikkien näiden (ja monien muiden) artistien livekeikkoja löytää Wolfgan's Vaultista? Oikein.

Wolfganin holvin idea on kovin yksinkertainen. Sieltä löytyy keikkoja menneiltä ajoilta (pääasiassa 60-80-luvuilta) ja niitä saa vapaasti kuunnella ja ihan ilmaiseksi. Koska kaikkihan tässä maailmassa pitää nykyään saada ilmaiseksi.

Kaikki keikat eivät ole kokonaisia, mutta kannattaa silti tsekata. Joukossa on sellaisia vetoja, joita ei välttämättä edes netin syövereistä joka paikasta löydä. Sivustolta löytää myös kaikenmoista muuta kivaa.

Holviin.

Keikalla: Scandinavian Music Group (+Pohjolan Ilmari)

Ihanat Kokkoset Klubilla

Scandinavian Music Groupilla menee livenä vahvasti. Meneillään olevan kiertueen keikat ovat lähes järjestäen olleet loppuunmyytyjä, eikä tammikuinen lauantai Turun Klubilla ollut poikkeus.

Ilta polkaistiin käyntiin Pohjolan Ilmarin toimesta. Talviflunssa oli kuitenkin ottanut pohjoisen miehen syliinsä ja lämmittely jäi muutaman biisin mittaiseksi vedoksi. Ex-Ultra Bra -pasunisti osoitti kuitenkin vedollaan, että miehellä menee hyvin. Oma ääni on löytynyt ja ainakin pieni yleisö on löytänyt miehen. Varsinkin "suuri hitti" Kun mä keitin mun soppaa osui ja upposi. Festarikiinnityksiä lienee tulossa ensi kesäksi useampia. Toivottavasti yhä useampi löytää Ilmarin musiikin. Yhteiskiertue Hande Nurmion kanssa olisi muuten kova sana. Promoottorit saavat vapaasti käyttää ideaa. Se saattaisi vaikka poikia jotain kokeellista ja uutta, jota tuli viime postauksessa hieman kaivattua.

Lauantain odotetuin akti oli kuitenkin SMG. Lisälatausta yleisön joukossa oli havaittavissa sitten kevään keikan. Olisiko johtunut
siitä, että Terhin raskaus tulee aiheuttamaan ainakin jonkinmoisen keikkatauon tässä jonkin ajan kuluttua.

SMG on siitä kiva bändi, että kaikki soittajat ovat ammattilaisia ja vieläpä varsin hyviä. Käytännössä keikalle voi siis lähteä melko turvallisin mielin, kun tietty taso on taattu.

Niin tälläkin kertaa. Ilmeistä päätelleen kaikilla oli kivaa. Bändi tuntui viihtyvän lauteilla ja naisvoittoisesta yleisöstä yhteislaulut irtosivat komeasti. Sitä paitsi Kokkoset ovat aina ihania.

Sen pistin merkille, että nyt kun nuorempi Kokkonen on integroitunut luontevaksi osaksi bändiä, kokonaisuus on parantunut. Muutosta on tapahtunut myös vajaassa puolessa vuodessa. Viimeksi bändi tuli bongattua Ruisrockissa. Pauliina on entistä enemmän lavalla kotonaan ja bändi on entistä enemmän kahden vokalistin ryhmä.

Viime toukokuusta settiä oli uusittu jonkin verran. Mukaan oli otettu kokoelmalevyllekin laitettu Tehosekoitin-laina Kaikki nuoret tyypit sekä Mustana maidolla kylmänä kuumana, joka jäi sekä kesällä että keväällä hyllylle.

Kaikki oli illassa kohdallaan, mutta mitään sellaista Klubilla ei koettu, että tätä iltaa muistelisi vielä vuosien päästä. Hyvää musiikkia kuitenkin kuultiin ja keikan jälkeen suurin osa yleisöstä lienee poistui paikalta hyvillä mielin. Ei se sen vaikeampaa ole.

(Kuvia saa isompaan kokoon klikkaamalla.)



"Herkkää"


"Terhi Puoluepoliittisella kentällä"



"Toisessa maailmassa olemme vain me"

Lisää DBTL-kiinnityksiä

Tällainen putkahti sähköpostiin.

--------------

tiedote 28.1., julkaisuvapaa heti

EPPU NORMAALI JA YÖ DBTL-FESTIVAALIIN

Pe-la -talvitarjous päättyy 31.1.

Turun Down By The Laituri -kaupunkifestivaali esittelee tulevana kesänä suomirokin täyskäden. Aiemmin julkaistujen Lauri Tähkän ja Dingon lisäksi tapahtumassa esiintyvät myös Yö ja Eppu Normaali, jotka pääesiintyvät DBTL:in Pääteltan arkipäivinä. Eput nähdään lavalla keskiviikkona 28.7., Yö torstaina 29.7., Lauri Tähkä perjantaina 30.7. ja Dingo lauantaina 31.7. Jokaisena tapahtumapäivänä esiintyy myös useita muita artisteja.

Keskiviikon ja torstain ennakkomyynti on alkanut Lippupalvelun lippukaupoissa

ja verkkomyynnissä http://www.lippupalvelu.fi. Perjantain ja lauantain käsittävä, 50 euron erikoishintainen yhdistelmälipputarjous on voimassa 31.1. saakka, jonka jälkeen ennakkomyynnissä

jatkavat Pääteltan päivät keskiviikosta lauantaihin hintaan 30 euroa/päivä. Teltan ikäraja on 18 vuotta.

----------------------------

Eput, Yö, Dingo, Lauri Tähkä... En sano muuta kuin, että kauas on tultu Laiturin alkuperäisestä ideasta. Muistaakseni menneinä vuosisatoina kyseinen kansanjuhla oli melko poikkitaiteellinen häppeninki, missä oikeasti saattoi törmätä johonkin kokeelliseen, erilaiseen ja jännään.