Hanoi Rocks lopettaa

...taas.

Tällä kertaa kuitenkin ilmeisesti Mike ja Andy ovat ihan hyvissä väleissä kuopaamassa bändiä. Ainakaan viime viikonloppuna Anttilasta bongattu Monroe ei ollut ripottelemassa tuhkaa itsensä päälle vaan osteli levyjä ihan hyväntuulisena.

Sanokaa mitä sanotte nuoriso, mutta Hanoi on ehdottomasti yksi Suomen kaikkien aikojen bändejä, noin top kolmessa ellei jopa kaikkein kovin. Henkilökohtaisesti arvostan varsinkin bändin kovaa live-kuntoa. Ainakin uudelleen syntymisen jälkeen keikat olivat todella timmejä, eikä suurempaa nautintoaineista johtuvaa epätarkkuutta ollut havaittavissa. Ei ainakaan niinä kahtena kertana, kun minä bändin katsastin.

Kun joskus tulevaisuudessa listataan Suomen kovimpia bändejä ikinä, yksi iso mittari tullee olemaan ulkomailla saavutettu maine ja mammona. Siinä katsannossa Hanoi Rocks ja HIM tulevat löytymään samalta listalta. Live-kuntoa mittatikkuna käyttäen voisin suorittaa paremmuusvertailuja, mutta en viitsi. Siitä tulisi melko yksipuolista vertailua. Kukin voi vertailla ihan itsekseen ja päätyä haluamiinsa johtopäätöksiin.

Hanoi Rocks vs. HIM

Levyarvostelu: Tom Morello - The Fabled City

Tällaisia aloin aikani kuluksi rustaamaan, että pysyisi jonkinmoinen tuntuma sitä odotellessa, että joku alkaisi juttuja haluta enemmänkin. On arvosteluja ennenkin eri yhteyksiin tullut kirjattua, mutta jos nyt yrittäisi suht säännöllisesti luoda jotain. Näitä ilmestynee silloin tällöin, eli silloin kun jokin levy tavalla tai toisella liikuttaa tai jättää kylmäksi.


--------------------------------------

Tom Morello - The Nightwatchman: The Fabled City (Epic/Red Ink)



40 minuuttia yhteiskuntakriittistä amerikkalaista ajankuvaa


Mainiona Rage Against The Machine -kitaristina tunnetuksi tullut Tom Morello on hypännyt toistamiseen parin vuoden sisällä The Nightwatchman-aliaksensa nahkoihin ja levyttänyt kuulijoiden iloksi 11 amerikkalaista yhteiskuntaa luotaavaa laulua.
The Fabled Cityn yhteiskunnalliset sävyt pomppaavat näkyviin pelkästään kansivihkoa selaamalla. Vaikka ei tuntisi RATM:n ja Morellon historian yhteiskunnallisia aspekteja (bändi mm. esiintyi taannoin republikaaneja kritisoivan mielenosoituksen), sanoja lukemalla ei voi välttyä ajatukselta, että amerikkalaisen elämänmenon nykysuunnasta ja George W. Bushin hallinnon kritiikistä tässä on kyse. Useat biisit, esimerkiksi The King Of Hell ja Midnight In The City Of Destruction, jättävät melko vähän tulkinnanvaraa varsinkin julkaisuajankohdan huomioiden.
Musiikillisesti The Nightwatchman kulkee melko tuttuja latuja, vaikka pelkästään Rage Against The Machineen tutustuneen kulmakarvoja Morellon soolominän tekemiset oletettavasti kohottavatkin. Merkittävimpänä erona soolodebyytti One Man Revolutioniin on akustisen ilmaisun asteittainen häivyttäminen. Fabled Cityn syrjäisiltä kujilta on löytynyt paljon soittimia, joilla soundia tuetaan ja maustetaan mehevästi. Rujot tarinat ja raa’at soundit ovat kuitenkin edelleen eittämättömässä keskiössä. Monin paikoin Morellon musiikillinen ote tuokin luontevasti mieleen Nick Caven.
Tuottajan pöydän taakse on löydetty jälleen Brendan O’Brien, jonka kanssa Morello onkin tehnyt yhteistyötä jo viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Viime vuodet O’Brien on puuhaillut pääasiassa Bruce Springsteenin tuottajana, mutta Nightwatchmanin seurassa Atlantan miehen tuotannollinen ääni kuulostaa oikeammalta ja omalla vinksahtaneella tavallaan luonnollisemmalta kuin Springsteenin klaanin parissa.
Keksitty kaupunki on paikka, jossa vierailee ristiriitaisin tuntein. Toisaalta mielellään, sillä Nightwatchmanin maailma on kiehtova. Kurkistus amerikkalaisen unelman kääntöpuolelle on kuitenkin äärimmäisen raskas. Silmien ja korvien eteen levittäytyvät maisemat eivät ole lainkaan viehättäviä vaan näkemäänsä jopa hieman pelkää. Karmeinta onkin, että ehdottomuudellaan Morello saa kuulijansa vakuuttumaan siitä, ettei Fabled City ole lainkaan keksitty.


****

Huhut vellovat

Hawk 105.7 -radiokanavan nettisivut kertovat tänä aamuna seuraavaa:

BRUCE SPRINGSTEEN: Album in January

We have confirmed that Bruce Springsteen and the E Street Band are recording a new album and that it will be released in the new year, prior to the band playing halftime at the Super Bowl on February 1st in Tampa, Florida. Brendan O'Brien, who produced The Rising and Magic for Bruce, has been behind the board at sessions in his Southern Tracks studio in Atlanta and Springsteen's Thrill Hill studio in New Jersey. While O'Brien would not confirm for us that Springsteen is recording, he did tell us that Bruce is "on an amazing creative roll right now." As we understand it, Springsteen plans to follow the album with a tour in the spring.

No niin. Tämähän on oikein kiva, jos/kun huhu pitää paikkansa. Enää pitäisi löytää a) aikaa b) rahaa tuota mahdollista kiertuetta varten. Super Bowlin jätän kyllä suosiolla väliin ja tyydyn katsomaan töllöstä. Tunnen kyllä ihmisiä (kyllä, monikossa), jotka ihan vakavissaan yrittävät liput jostain löytää tuohon viihde(- ja urheilu)spektaakkeliin. Ja siis nimenomaan vain tuon puoliaikashow'n vuoksi.

Urheilutoimittajuuden peruskurssi

Eli miten kysytään hyvä kysymys?

Yllä olevaa on joskus tullut itsekin pohdittua, kun urheilutoimittajuuden viidakossa toisinaan kahlaan. Myönnän, että itsekin on tullut joskus kyseltyä hieman sekavia, ylipitkiä ja itsensä selittäviä kysymyksiä. On se kuitenkin hyvä huomata, että myös ammattilaiselta karkaa mopo toisinaan näpeistä.

Tänään oli muuten paikallisella jääkiekko-Palloseuralla tiedotustilaisuus. Olin mielessäni valmistellut jopa jonkun ajankohtaisen ja mielestäni olennaisen kysymyksen päävalmentajalle esitettäväksi. No herra Virta ei saapunut paikalle. Paikalla olivat sentään Kyle ja Jamie. Toivotaan, että uusien tulokkaiden ammattimaisuus ei rajoitu pelkästään ympäripyöreään hokijargoniin.

Penalle töitä

Pentti Matikainen on saanut uuden työpaikan kertoo Jatkoaika.

Sinänsä voisin kuvitella tuon olevan hyvä siirto Ässiltä. Pentti on ainakin allekirjoittaneen mielestä ihan pystyvä kaveri, varsinkin jos joku toinen kertoo taloudelliset realiteetit ja pitää huolen, ettei Pentti hypi raamien ulkopuolelle.

Sen sijaan pestin pituus kohottaa kulmakarvoja. Vuoden 2008 loppuun? Ja nyt eletään siis syyskuun jälkimmäistä puoliskoa. No, ehkä sopimuksessa on jonkinmoinen optio siltä varalta, että homma menisi hyvin.

Joka tapauksessa jotenkin uutta tervehenkisyyttä, tai ainakin yrittämistä, Ässien taholta. Seuraava askel lienee uskottavan ja ammattitaitoisen päävalmentajan hankkiminen. Jännittää lähinnä kestääkö tämä prosessi keväälle vai natsaako ennen joulua.

Kuka vie mediapelin?

Tänään on sitten kauan (?) odotettu kotiavaus Tepsillä edessään, jääkiekossa nimittäin. Saa nähdä pystyykö kamppailemaan jalkapallopuolen kanssa medianäkyvyydestä. Futis-Tepsihän pudotti eilen oman Mara-pomminsa. Yllättävää kyllä, mutta kuitenkin odotettua ja jossain päin jopa toivottua. Ajankohta tuntuu kyllä hieman paniikkitoiminnalta. Eiköhän ne mitskut menneet jo, vai?

Mutta siis tänään ensimmäinen kotimatsi Artukaisissa. Päivän Turun Sanomat, jolla jääkiekkopuoleenkiin on omat melko... selkeät kontaktinsa, ei promoa tapahtumaa suuresti. Urheilusivujen pienellä kaikuluotaamisella selviää, että etusivulle on aseteltu Mara-uutiset. Seuraavalla sivulla on pieni juttu loukkaantuneesta vastuunkantajasta. Vieressä isolla kuvalla varustetussa jutussa kirjoitetaan entisistä TPS-pelureista (Alatalo, Eronen, Mikkola), jotka ovat käyneet jäällä TuTon kanssa, eivätkä lausunnot Ruissalon suuntaan ole kaikkein ruusuisimpia.

No varmasti tulee vielä sekin aika, jolloin Tepsin playoff-juna on taas raiteillaan ja puolustuspeli venyy kuminauhan tavoin, ainakin TS:n sivuilla.

Ei sen puoleen, onhan promo-läpyskässä jotain hyvääkin. Aukeaman verran nimiä. Jo 2487 kannattajaa on antanut tukensa... Siitä vaan bongailemaan tuttujen nimiä tai sitä että nimet puuttuvat.


P.S. Lehteä lukemalla selvisi sekin, että Mikko Rautee on purkanut sopimuksensa Saksassa. Tästäkö apuja Tepsin senttiripulaan? Tai ehkä jonkun pitäisi kertoa Rakulle, että TuTon ensimmäisen maalin tekijä saa nykyään kebab-annoksen.

Jariton joukkue

Palataanpa vielä hetkeksi pohtimaan eilistä...


Eilisen MM-karsinnan avausmatsi Suomi-Saksa oli a) tuloksellisesti ehkä pieni pettymys b) hyvä tulos, mikäli iltapäivälehtiä on uskominen. No, ainakin lähtökohdat alkaneeseen karsintaan ovat hyvät.

Okei, ei Suomi vielä ihan kuuta taivaalta saa. Kansallinen huipputaso on vielä varsin kapea and all that shit.

Unohdetaan hetkeksi pieni kansalliseen luonteeseen kuuluva tarve pettyä ja maalailla kehnoa tulevaisuutta kulman taakse. Pelihän oli huikea. Ensinnäkin Suomi pelasi tasan Saksaa, Saksaa, siis Saksaa, vastaan. Myönnetään suhtauduin Suomen mahdollisuuksiin pessimistisesti. En olisi ikinä uskonut moiseen tulokseen. Toisekseen ja olennaista on se, millaisella pelillä tasuri tuli. Jo ensimmäisen vartin aikana näkyi, ettei ainakaan asenteesta pätkisi. Se oli ehkä näkyvin, ja tulevaisuutta ajatellen myös suurin, parannus entiseen.

Kolmannekseen on olennaista huomata, että Jari "Kuningas" Litmanen ei pelannut. Rohkenen väittää, että hyvä niin. Tapoihin kun kuuluu, että kun Kunkku on kentällä, peliä pelataan Kunkun kautta. Kun ei ollut Kuningasta, jolle syöttää, piti tehdä omia ratkaisuja. Ei välttämättä huono juttu. Väitän, että jos Jari olisi kentällä ollut, Suomi ei olisi kyennyt yhtä nopeaan peliin kuin se nyt kykeni.

Odotamme mielenkiinnolla jatkoa. Sitä seuraa noin kuukauden päästä. Nyt kuitenkin aika keskittyä lätkään. Avauskiekon putoamiseen runsas kolme ja puoli tuntia. Vähän jännittää jo, vaikka turkulaisittain liigan ennakkoasetelmat eivät suuria lupaakaan. Mutta ehkä jalkapallon innoittamana... Eipä pelaa Tepsissäkään yhtään Jaria.