Brändi

Kaiken takana on KJ?

Melkein joulukuulle joutui odottamaan ennen kuin tämän sesongin kiekkokeskustelussa päästiin taas vääntämään kaukalotappeluista. Hommahan lähti käyntiin viime viikon torstaina, kun odotetusti HIFK haki kalavelkojen maksua Tapparan Tuukka Mäntylälle. Tähän tapaan:



Caseahan edelsi IFK:n vetävä mainos, jolla taattiin kiinnostus häppeninkiin. Siitä syvempää analyysiä esimerkiksi Nikkola Mediasta.

No enivei. Nyt vesilasissa taas melskataan. Kenen on vastuu? Mitä tämä opettaa maamme nuorisolle tervehenkisestä urheilusta? Mihin jäi vastustajan kunnioittaminen? Entäs the Koodi? jne.

Suureen Tappelukeskusteluun en ota sen enempää kantaa. Lehdon Pete tekee sen omassa blogissaan tyhjentävästi. Kannattaa lukaista ajatuksella, jos ei ole vielä sitä tehnyt.

Edellä kerrottu ikään kuin alustuksena. Piti nimittäin siitä mainita, että Ilta Sanomien tämän päivän paperiversiossa on melko vetävä otsikko.

"Tappara: Kaiken takana on Jalonen".

Jutussa vedotaan Tapparan julkaisemaan tiedotteeseen, jossa ei hyväksytä HIFK:n tekemisiä. "Tappara ilmoitti lauantain tiedotteessa epäilevänsä, että valmentaja Jalonen on manipuloinut 'kokematonta seurajohtoa ja pelaajaa' Mäntylän jahtaamisessa."

Tiedote kokonaisuudessaan tässä.

Jäämme odottamaan jatkoa mielenkiinnolla. Vaikeahan tuollaista on todistaa puoleen tai toiseen. Kuka nyt ohjasi ja ketä. Olisi kieltämättä herkullista, jos selviäisi KJ:n ohjaavan diktaattorin ottein vanhaa kunnon brändiä. Olisi siinä sitten Hakki Hagmanilla ja muilla 80-luvun HIFK:n pukukoppikiusaajilla mietittävää.

Onhan Jalosella näyttöjä takavuosilta...




Joka tapauksessa keskustelu jatkuu. Odotamme eduskunnan kaatavaa välikysymystä.

Uusi alku 3.0

On tullut aika...

Vajaan vuoden mittaisen tauon jälkeen on aika herättää blogi horroksestaan. Se on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta nyt aika on kypsempi kuin koskaan. Huomenna aika olisi vielä kypsempi, mutta ehkä se lipsuisi jo ylikypsän puolelle.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa ja niin edelleen. Viime keväänä elämä tuli väliin ja päivittäminen vaan jäi, kun ei ollut aikaa. Aikaa olisi toki ollut, jos sitä olisi järjestänyt, mutta henkisten resurssien kanssa oli vähän niin ja näin.

Toistaiseksi vuosi 2009 on tarjonnut pari oivallusta elämästä. Niistä ehkä lisää myöhemmin. Asiaa tulossa lattiasta kattoon. Tällä kertaa kirjoittaja ei kahlitse itseään vaan oikeita ja vääriä ajatuksia on tuloillaan aihepiiristä kuin aihepiiristä. Jotkut jutut voivat olla vain tarinoita. Se on yksi tämän vuoden oivallukseni.

Hyvä tarina on on pääasia, ei sen välttämättä tarvitse aina olla täysin totta. Hyvä tarina voi toki myös olla totta. Se jääköön lukijoiden päätettäväksi, mitä uskovat. Ne foorumit ovat sitten erikseen, joissa kaiken täytyy olla täysin totta. Tämä blogi ei ole sellainen.

Malliksi vähän tarinankerrontaa. Tämän höyryävän miehen voi bongata myös televisiosta ensi lauantaina.

Vuosi 2008: Osa 1 - musiikki

Tähän aikaan vuodesta on tapana luoda katsaus menneeseen. Niin tekee myöskin tämä blogi useammassa osassa. Ensimmäisessä osassa lyhyt paluu menneeseen musiikkivuoteen.

Vuoden 2008 parhaat levyt

1. The Gaslight Anthem: The '59 sound
2. Tom Morello: The Fabled City
3. Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
4. Jesse Malin: On Your Sleeve
5. Ryan Adams: Cardinology
6. Southside Johnny with La Bamba Big Band: Grapefruit Moon
7. Egotrippi: Maailmanloppua odotellessa
8. The Hold Steady: Stay Positive
9. J. Karljalainen: Paratiisin pojat
10. Erykah Badu: New Amerykah, pt. 1


Sen enempää en perusteluja esitä. Kuunnelkaa itse ja olkaa vapaasti mitä mieltä haluatte. Se nyt kuitenkin myönnettäköön, että ihan kaikkia vuonna 2008 ilmestyneitä levyjä en ehtinyt kaikesta yrityksestä huolimatta kuuntelemaan. Mainitusta syystä johtuen esim. Neil Youngin tuorein julkaisu jäi listalta uupumaan.


Vuoden 2008 parhaat keikat

Näitä en ala edes numeroimaan, mutta runsaassa kolmessa viikossa kymmenen nähtyä Bruce Springsteen&The E Street Band -keikkaa. Priceless, joku voisi sanoa. Tähänastisen elämän voimakkain puhtaaksiviljellyn riemun tunne, ja se jatkui viikosta toiseen. Lopullinen purkautuminen (ja romahdus) tapahtui sitten Helsingin keikan jälkimainingeissa. Onneksi oli läheiset vieressä taluttamassa lapsenlailla itkevää bloggaria ihmismassassa kohti bussipysäkkiä.

Vaikka vuosi henkilöityikin vahvasti yhteen nimeen ja yhteen bändiin, myös muuta mukavaa tuli nähtyä. Päällimmäisenä mieleen muistuvat Niilon vierailu Helsingissä, piipahdus Porissa jazzien aikaan sekä Scandinavian Music Group DBTL:ssä.

Alkaneen vuoden odotuksia


Levyrintamalla on muutamia mielenkiintoisia julkaisuja ja hyviä keikkoja tulossa. Niistä mainittakoon tässä Springsteenin tammikuun lopulla ilmestyvä levy. Itse levyn suhteen odotukset eivät ole kovin korkealla, mutta julkaisua seuraavaa kiertuetta silmälläpitäen on jo joitakin henkisen tason valmisteluja tehty. Lisäksi kovan livebändin maineessa oleva The Gaslight Anthem valloittaa helmikuussa Tavastian. Mielenkiinnolla odotan, onko tästä nuoremman polven lupaavasta New Jersey -bändistä haastamaan se kuuluisammat NJ-yhdistelmät. Pari kovaa levyä ja pari hyvää keikkaa ei vielä riitä. Bon Jovin ohi heittämällä, luultavasti Southside Johnnynkin poppoon ohi, mutta miten lähelle pääsevät E Kadun Yhtyettä? Tästä leikkaus kymmenen vuoden päähän, kun näen 20-30 Gaslight Anthemin keikkaa vuodessa?

Automaation ihmeet

I'm grumpy old man...


Viime aikoina olen taas ehtinyt vierailla säännöllisesti Turun mainiossa uudessa pääkirjastossa. On valoisaa ja avaraa ja hyllytilaa ja kahvilaa...

Ei, tällä kertaa en valita siitä, että kirjasto on aivan liian meluisa ja torin omainen. Minusta kun kirjaston pitää olla hiljainen, nuhruinen ja hieman sekava niin, että tenttiin luvun voi jättää hyvällä omatunnolla väliin kun tenttikirjaa "ei vaan löytynyt". Onneksi ainakin osa yliopiston kirjastoista täyttää vielä kaikki hyvän kirjaston tunnusmerkit.

Lähinnä olen hämmästellyt ja protestoinut hiljaa mielessäni kirjaston automaatisoitua 2000-lukulaista asiakaspalvelua. Teoshaut ovat aikaa sitten siirtyneet tietokoneelle ja sen hyväksyin jo hyvän aikaa sitten, mutta nykyään lainaamisen (menettelee) lisäksi myös palautus on täysin automaattinen.

Okei. Kaikki tämä menisi, mutta taannoin yritin palauttaa levyä tiskille niin nämä kolme (3) tiskin takana juorunnutta työntekijää eivät suostuneet ottamaan levyä vastaan. Mietin vaan että mistä ihmiset (pienen) palkkansa saavat...

Listataan laulajia

Rolling Stone keräsi taannoin muusikoiden ja muiden alan vaikuttajien mielipiteitä rock-aikakauden (ilmeisesti tässä ajatellaan aikaa n. 1950 -->) parhaista laulajista. Varsin sekalaisen seurakunnan mielipidekavalkadi on odotetusti kirjava. Myös osa lapuista oli aavistuksen vaikeaselkoisia, mielestäni.

Käsialanäytteitä

Rolling Stonen grafologit kuitenkin ilmeisesti ovat asiansa osaavaa väkeä, sillä äänet saatiin laskettua ja laadittua Virallinen Totuus.

Listat ovat listoja ja niitä on hauska analysoida ja kritisoida. Kritiikki on parhaimmillaan silloin, kun se on puhtaasti subjektiivista vailla minkäänlaista objektiivisuutta ja/tai asiantuntemusta. Siksi pettymyksekseni pitää todeta RS:n listan olevan noin laajaksi pooliksi melko hyvin jäljillä.

Alla kuitenkin oma listani. Sijat 1-3 ovat kiveenhakattuja, vaikka Freddien asettaminen Arethan edelle vaati jonkinmoista pähkäilyä. Siitä alaspäin järjestys vaihtunee päivän mukaan. Muutaman unohdetun nimenkin varmasti muistan heti kun julkaisu-nappia painan...

This is my truth, tell me yours

1. Freddie Mercury
2. Aretha Franklin
3. Sam Cooke
4. Dusty Springfield
5. Roy Orbison
6. Leonard Cohen
7. James Brown
8. Marvin Gaye
9. Johnny Cash
10. Otis Redding
11. Curtis Mayfield
12. Janis Joplin
13. Nina Simone
14. Frank Sinatra
15. Al Green
16. Ray Charles
17. Bruce Springsteen
18. Patti Smith
19. Sam Moore
20. Bon Scott

17 kaunista Eppua

Tässä on viiisi Eppua, viisi kaunista heppua...


Jos tämä olisi lehtijuttu teksti alkaisi varmaan jotenkin näin: Suomalaisen rockin epäjumala/dinosaurus/? Eppu Normaali julkaisee käynnissä olevan kiertueensa kaikki keikat virallisina keikkataltiointeina. Jokainen 17 keikasta saa levymuotonsa vielä ennen joulua.

Tähän toiseen kappaleeseen tulisi sitten varmaan jotain höpöhöpöä yhtyeen menneestä punk-suuruudesta ja yli miljoonan levyn myynnistä ja siitä kuinka Syrjät&co. ovat soitelleet suomalaisen miehen (ja miksei naisenkin) syvimmän sielun e-kieliä jo yli 30 vuoden ajan...

---

Koska tämä ei ole lehtijuttu, tyydyn wanhana Eppu-diggarina toteamaan, että ajatus sinänsä on hyvä ja aiheuttaa allekirjoittaneessa A) tiettyä painetta vääntäytyä keikalle (lähin maasto tosin on joku porilainen kuppila, joten taitaa jäädä menemättä. Matka ei ole ongelma vaan kaupunki) tai B) hankkia valikoidut äänitteet itselleen.

Kallistun kiistatta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Periaatteessahan jokainen noista olisi kiinnostava hankinta ja antaisi bändillekin mahdollisuuden rakentaa varsin maukkaita settejä fanien iloksi. Mutta käytyäni scouttaamassa parin ekan keikan settilistan Eppujen sivuilta, havaitsen tietyn ongelman. Seteissä ei ole tarpeeksi vaihtuvuutta, ainakaan vielä. Eppujenkin katalogista löytyisi reilusti enempään vaihtelua kun 3-4 biisiä per ilta. On sekin toki enemmän kuin joillain muilla bändeillä.

Seuraamme (tai ainakin minä seuraan) kuitenkin mielenkiinnolla kiertueen etenemistä. Joka tapauksessa kyseessä on Suomen oloissa mielenkiintoinen pelinavaus keskikaistan kautta. Toivottavasti siitä otetaan mittavan Eppu-koneiston taholta niin paljon irti, että julkaisuista on muillekin, kuin keikkaa jälkimainingeissa fiilisteleville, iloa.

BOSSTIME just around the corner

Backstreets kertoo ilouutisen, vaikka jouluunkin on vielä yli kuukausi.

-----

NEW ALBUM: WORKING ON A DREAM SET FOR JANUARY 27 RELEASE
It's official: Bruce Springsteen's new album is set for January 27 release on Columbia Records. Working on a Dream was recorded with the E Street Band and features twelve new Springsteen compositions plus two bonus tracks. It is the fourth collaboration between Springsteen and Brendan O'Brien, who produced and mixed the album.

Track list:
1. Outlaw Pete
2. My Lucky Day
3. Working On a Dream
4. Queen of the Supermarket
5. What Love Can Do
6. This Life
7. Good Eye
8. Tomorrow Never Knows
9. Life Itself
10. Kingdom of Days
11. Surprise, Surprise
12. The Last Carnival

Bonus tracks:
The Wrestler
A Night with the Jersey Devil

Springsteen said, "Towards the end of recording Magic, excited by the return to pop production sounds, I continued writing. When my friend producer Brendan O'Brien heard the new songs, he said, 'Let's keep going.' Over the course of the next year, that's just what we did, recording with the E Street Band during the breaks on last year's tour. I hope Working on a Dream has caught the energy of the band fresh off the road from some of the most exciting shows we've ever done. All the songs were written quickly, we usually used one of our first few takes, and we all had a blast making this one from beginning to end."

Working on a Dream is Bruce Springsteen's twenty-fourth album and was recorded and mixed at Southern Tracks in Atlanta, GA with additional recording in New York City, Los Angeles, and New Jersey. [press release from www.shorefire.com]

The album drops just five days before Bruce and the E Street Band play the halftime show at Super Bowl XLIII. A preview of the album's title track came last night on NBC's Sunday Night Football, a 90-second edit of the song over halftime highlights:

------

Kiertueestakin huhutaan. Eurooppaa pitäisi kiertää maalis-huhtikuussa. No, keväiset suurkaupungit ovat kuulemma ihan kauniita. Toistaiseksi niissä onkin tullut poikettua vaan kesäisin ja syksyihin.