Perseelleen vol. 2

Ja juuri kun kaikki näytti niin hyvältä...

Pari mitalia pariin tuntiin ja Suomen maine oli melkein pelastettu. Sitten tuli SE semifinaali...

Suomen lätkäjoukkueen USA-tappio ehdittiin nopeasti leimata kaikkien aikojen katastrofiksi. No, kohtalon ivaa tai mitä, mutta sitten muutama tunti tappion jälkeen Etelä-Amerikassa on käynnissä ihan oikea katastrofi.

Mutta back to hockey. En nyt ala sen enempää analysoimaan tappiota, koska, let's face it, meikä ei kykene. Muut ehkä kykenevät. Turpiin tuli, selkäranka naksahti kahdessa nollassa hajalle. Miksi? Se on sitten toinen juttu, jota viisaammat varmasti pohtivat pitkään ja hartaasti.

Mutta fakta on se, että vaikka Kipper olisi tuossa pelissä päästänyt vaan yhden maalin, Suomi olisi silti hävinnyt. Sen pari-kolme minuuttia mitä Suomi alussa kontrolloi kiekkoa, Jenkit hallitsi suvereenisti maalintekosektoria oman maalin edessä. Jenkkipakit olivat nopeampia ja vahvempia kuin Suomen hyökkääjät. Sama juttu kuin ottelun viimeisen 40 minuutin aikana. Jenkit tekivät tarvittavan, pitivät omasta maalistaan huolta. Ei sinne ollut Suomella mitään asiaa, eikä olisi ollut koko pelissä, vaikka numerot olisi olleet 20 minuutin jälkeen 0-0. Hyökkääjillä ei ollut Jenkkien maalille mitään jakoa ja pakit kusivat oman molarin muroihin.

Ilokseni olen huomannut, että yllättävän vähän tämä on nyt suomalaisessa mediassa homma on kaadettu Kipperin niskaan. Koska se on täysin kestämätön näkökanta. Onneksi Jukka Jalonen veti oikean johtopäätöksen. Kipper ei ole koskaan pelannut kahta huonoa peliä peräkkäin, joten se osasto on kunnossa. Pronssipelin alkuun mennessä joukkueessa pitää kyllä muuten tapahtua paljon, jos mitalista halutaan pelata tosissaan.

Suomalaisessa mediassa on kautta aikain ollut tapana löytää yksi likasanko, jonka päälle kaiken voi kaataa. Tällä kertaa se on vaihdellut. Jotkut ovat toki ristiinnaulinneet Kipperin, mm. Antero Mertaranta teki sen selostuksessaan epäsuorasti. Mutta hei, pakit eivät kyllä auttaneet yhtään. Kun Bäckström vaihdettiin maaliin, pelaamisessa ei muuttunut mikään. Sitten peli olikin jo 6-0 ja Jenkit kohteliaasti jäädyttivät numerot.

Päävalmentaja kantaa vastuun viimekädessä. Aika monet ovat vierittäneet myös Jalosen piikkiin tappion niin meillä kuin muualla. Joo, Suomen pelinjohto Jalosen johdolla jäätyi täysin ja joukkue siinä samalla tai toisin päin. Mutta toisaalta what can you do? No, siellä toisessa aitiossa asiat on tehty koko kisojen ajan vähän eri tavalla.

Pentti Peruspenkkiurheilija saattaa pitää Suomen semifinaalitappiota kauheana. Mutta isommassa kuvassa tappio kertoo paljon enemmän kotimaisen lätkän tilasta. Muut ovat menneet lujaa meistä ohi. Seuraava sukupolvi on nykyistä huonompi. Edes melko varmoja kortteja tulevaisuuden huipuiksi Suomessa on vain vähän. Sami Vatanen melko varmasti, Mikael Granlund luultavasti ja siinä ne taisivat ollakin. Henkilökohtaiset taidot eivät vain oikein millään mittarilla riitä vertailuissa maailman huippuihin. Se onkin sitten kokonaan toinen tarina, miksi näin on.

Suuren tappion hetkellä oltiin kovasti sitäkin mieltä varmaan useammassakin, varmuudella yhdessä, kisastudiossa, ettei pronssi pelastaisi mitään. Paskapuhetta. Jos se pronssi tulisi, niin aika paljon annettaisiin anteeksi keskiverron sporttijännärin kirjoissa. Kuka ennen kisoja rehellisesti uskoi Suomen pelaavan mitaleista? En minä ainakaan.

Se on sitten pitkälti kenttäpelaajista kiinni, tuleeko se pronssi. Kipper päästää korkeintaan kaksi, todennäköisesti vähemmän.

P.S. Tsekatkaa videotuomareita. Siellä on paljon asiaa. Aloittakaa vaikka tästä.