Isoin pokaali

Kesäkuu on urheilufanille hienoa aikaa. Jalkapallon MM-kisat alkavat kesäkuun 11. päivä. Lätkäkausikin jatkuu vielä Stanley Cup -finaalien verran. Vaihteeksi on odotusarvo korkealla (vaikka Habsin lento ei ihan kestänytkään). Joka tapauksessa vastakkain on kaksi perinteikästä joukkuetta. Sympatiat ovat kyllä aavistuksen Chicagon suunnassa. Tunnelmaan sopii virittäytyä vaikka hienon seitsemän osaa käsittävän Broad Street Bullies -dokkarin avulla. Let's drop the puck (once more). Sitten pelataan futista.

Nyt ollaan lähellä...

Haetaan vähän fiilistä. Tänään saattaa tapahtua jotain sellaista, johon varmasti kukaan ei tosissaan uskonut, kun liigakausi 09-10 alkoi. Mutta ei vielä puhuta mistään mitään. Mestaruuslippikkiksiä ei tietenkään ole olemassakaan.

Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Paljon on siinä ajassa ehtinyt tapahtua. Tässä voi vielä olla kova työ pitää myöhemmin illalla tunteet kurissa. Tai sitten pitää stressata, että mistä saa Hämeenlinnaan liput keskiviikoksi.

Fiilistä sopii hakea vaikka Ylen Elävästä arkistosta tai TPS:n omalta Youtube-kanavalta. Lyhyeen oppimäärään riittää alla oleva linkki.

On siis kevät

Hei me veikataan.

Kevät voidaan julistaa alkanneeksi, sillä jääkiekon SM-liigan runkosarja saatiin tarvottua päätökseen. Nyt alkavat sitten ne pelit, joita katsojat, media, toimihenkilöt ja pelaajat ovat 58 kierroksen ajan odottaneet.

Tuli ennen kauden alkua kirjattua runkosarjan loppusijoitusarvaus paperille. Se on tässä alla ja suluissa toteutuneet sijoitukset.

1. JYP (JYP)
2. Jokerit (KalPa)
3. HIFK (Lukko)
4. KalPa (HIFK)
5. Kärpät (HPK)
6. Blues (TPS)
-------
7. HPK (Tappara)
8. Pelicans (Blues)
9. Lukko (Kärpät)
10. TPS (Jokerit)
-------
11. Ilves (SaiPa)
12. Tappara (Pelicans)
13. Ässät (Ässät)
14. SaiPa (Ilves)

Ei tuo kokonaisuutena ihan metsään mennyt. Jokerit petti täysin, Kärpät jonkun verran. Lukko yllätti rankasti, myös TPS oli ennakoitua parempi (Suikkanen on taikuri). Ilves floppasi, mutta en nyt itse ihan hirveästi odottanutkaan. Ensi kaudella sitten Hiitelä sr. nostaa jengin suosta. Mutta ensin täytyy selvittää karsinnat.

Kaikkein karuin varmaan tilanne on SaiPassa. Ennakko-odotuksiin nähden 11. sija on hyvä suoritus, mutta parin viime kierroksen aikana pullahtaminen pleijareista saattaa kirpaista isompaakin miestä.

Ny rillataan, eikun ensin pelataan tosipelit.

Kaukalo voittajia täynnä

Tämän jälkeen mikään ei tunnu miltään.

Muutama tunti sitten päättynyt kiekkofinaali Vancouverissa tarjosi mukavaa pöhinää, kun oikea mies tuli ja ratkaisi oikealla hetkellä.



Koko peli näennäisesti varjojen mailla. Älytön määrä duunia kuitenkin pelin kuluessa. Siinä jälleen yksi Suuren Pelaajan merkki. Crosby pelasi koko turnauksen voitosta, ei omista pisteistä. Draama nyt sattui olemaan kirjoitettu niin, että oikeat pelaajat usein nousevat sankareiksi. Se toki johtuu siitä, että isoilla pelaajilla pää kestää isoilla hetkillä.

Jenkeissä tarinalle oli varmasti kirjoitettu erilainen loppu. 30 vuotta Lake Placidista ja vajaa kuukausi Brian Burken pojan kuolemasta. Molemmin päin draama olisi ollut huikea ja toinen upeista joukkueista olisi hävinnyt.

Seuraavaksi voidaankin jäädä odottamaan kesän isoa tapahtumaa eli futiksen MM-kisoja. Kiekon vieroitusoireitakaan ei tarvitse jäädä potemaan, kun kotimaassa kiekko putoaa jäähän jo tiistaina niin SM-liigassa kuin Mestiksessäkin. Jää siellä kyllä on, mutta miksei se näytä samalta kuin televisiossa.

Perseelleen vol. 3

Nikkola haastoi paljastamaan oman totuuteni. Kyse on siis lauantaina päättyneen Mestiksen runkosarjan lopullisesta järjestyksestä. Näin veikkasin joskus lämpimän syksyn aikaan (suluissa sitten toteutunut järjestys):

1. Sport (KooKoo)
2. Jokipojat (Jokipojat)
3. KooKoo (LeKi)
4. D Team (Sport)
5. LeKi (D Team)
6. TuTo (TuTo)
7. Jukurit (K-Vantaa)
8. Hokki (Jukurit)
9. K-Vantaa (Hokki)
10. HeKi (SaPKo)
11. RoKi (HeKi)
12. SaPKo (RoKi)

Ei tällä osumatarkkuudella ehkä isoihin rahoihin päästäisi käsiksi kuitenkaan. 12 jengistä kaksi kohdalleen. Muut menevät suureksi osaksi sinne päin, mutta tolppia ei muistaakseni lasketa muualla kuin Änärissä. Palataan asiaan SM-liigan runkosarjan loputtua.

Perseelleen vol. 2

Ja juuri kun kaikki näytti niin hyvältä...

Pari mitalia pariin tuntiin ja Suomen maine oli melkein pelastettu. Sitten tuli SE semifinaali...

Suomen lätkäjoukkueen USA-tappio ehdittiin nopeasti leimata kaikkien aikojen katastrofiksi. No, kohtalon ivaa tai mitä, mutta sitten muutama tunti tappion jälkeen Etelä-Amerikassa on käynnissä ihan oikea katastrofi.

Mutta back to hockey. En nyt ala sen enempää analysoimaan tappiota, koska, let's face it, meikä ei kykene. Muut ehkä kykenevät. Turpiin tuli, selkäranka naksahti kahdessa nollassa hajalle. Miksi? Se on sitten toinen juttu, jota viisaammat varmasti pohtivat pitkään ja hartaasti.

Mutta fakta on se, että vaikka Kipper olisi tuossa pelissä päästänyt vaan yhden maalin, Suomi olisi silti hävinnyt. Sen pari-kolme minuuttia mitä Suomi alussa kontrolloi kiekkoa, Jenkit hallitsi suvereenisti maalintekosektoria oman maalin edessä. Jenkkipakit olivat nopeampia ja vahvempia kuin Suomen hyökkääjät. Sama juttu kuin ottelun viimeisen 40 minuutin aikana. Jenkit tekivät tarvittavan, pitivät omasta maalistaan huolta. Ei sinne ollut Suomella mitään asiaa, eikä olisi ollut koko pelissä, vaikka numerot olisi olleet 20 minuutin jälkeen 0-0. Hyökkääjillä ei ollut Jenkkien maalille mitään jakoa ja pakit kusivat oman molarin muroihin.

Ilokseni olen huomannut, että yllättävän vähän tämä on nyt suomalaisessa mediassa homma on kaadettu Kipperin niskaan. Koska se on täysin kestämätön näkökanta. Onneksi Jukka Jalonen veti oikean johtopäätöksen. Kipper ei ole koskaan pelannut kahta huonoa peliä peräkkäin, joten se osasto on kunnossa. Pronssipelin alkuun mennessä joukkueessa pitää kyllä muuten tapahtua paljon, jos mitalista halutaan pelata tosissaan.

Suomalaisessa mediassa on kautta aikain ollut tapana löytää yksi likasanko, jonka päälle kaiken voi kaataa. Tällä kertaa se on vaihdellut. Jotkut ovat toki ristiinnaulinneet Kipperin, mm. Antero Mertaranta teki sen selostuksessaan epäsuorasti. Mutta hei, pakit eivät kyllä auttaneet yhtään. Kun Bäckström vaihdettiin maaliin, pelaamisessa ei muuttunut mikään. Sitten peli olikin jo 6-0 ja Jenkit kohteliaasti jäädyttivät numerot.

Päävalmentaja kantaa vastuun viimekädessä. Aika monet ovat vierittäneet myös Jalosen piikkiin tappion niin meillä kuin muualla. Joo, Suomen pelinjohto Jalosen johdolla jäätyi täysin ja joukkue siinä samalla tai toisin päin. Mutta toisaalta what can you do? No, siellä toisessa aitiossa asiat on tehty koko kisojen ajan vähän eri tavalla.

Pentti Peruspenkkiurheilija saattaa pitää Suomen semifinaalitappiota kauheana. Mutta isommassa kuvassa tappio kertoo paljon enemmän kotimaisen lätkän tilasta. Muut ovat menneet lujaa meistä ohi. Seuraava sukupolvi on nykyistä huonompi. Edes melko varmoja kortteja tulevaisuuden huipuiksi Suomessa on vain vähän. Sami Vatanen melko varmasti, Mikael Granlund luultavasti ja siinä ne taisivat ollakin. Henkilökohtaiset taidot eivät vain oikein millään mittarilla riitä vertailuissa maailman huippuihin. Se onkin sitten kokonaan toinen tarina, miksi näin on.

Suuren tappion hetkellä oltiin kovasti sitäkin mieltä varmaan useammassakin, varmuudella yhdessä, kisastudiossa, ettei pronssi pelastaisi mitään. Paskapuhetta. Jos se pronssi tulisi, niin aika paljon annettaisiin anteeksi keskiverron sporttijännärin kirjoissa. Kuka ennen kisoja rehellisesti uskoi Suomen pelaavan mitaleista? En minä ainakaan.

Se on sitten pitkälti kenttäpelaajista kiinni, tuleeko se pronssi. Kipper päästää korkeintaan kaksi, todennäköisesti vähemmän.

P.S. Tsekatkaa videotuomareita. Siellä on paljon asiaa. Aloittakaa vaikka tästä.

Salaisuuksista Suurin

Kenellä sytyttää?

Vuoden toiseksi odotetuin sporttikarnevaali alkaa muutaman päivän päästä Vancouverissa. Raportit kisakaupungin liepeiltä kertovat, että pöhinä alkaa olla kohdallaan.

Vaikka suomalaiset toisinaan väittävätkin olevansa lätkähulluja, kanadalaiset niitä lätkähulluja ovat. Suomalaiset ovat vaan menestyshulluja (ihminen haluaa saada sitä, mitä sillä ei ole). Kanukkien lätkäperinteet huomioon ottaen ei liene yllätys kenet kansa tahtoo olympiatulen sytyttäjäksi.

Kansaa ei tosin kuunnella. Mielenkiintoista siis nähdä, mihin tulokseen arvovaltainen raati, joka olympiatulen sytyttäjän valitsee, on tullut. Kanada on kaksi kertaa aiemmin isännöinyt olympialaisia. Sekä kesä- että talvikisoja kerran (Montreal 1976 ja Calgary 1988). Aiempina kertoina kanadalaiset ovat valinneet sytyttäjiksi teinejä, joilla ei juuri ole urheilutaustaa.

Olympiatulen sytyttämiseen liittyy suuria tunteita, ainakin ideologisella tasolla. Mutta on se ainakin minusta jostain syystä aina sykähdyttävä hetki. Varsinkin jos sytyttäjä sattuu olemaan joku sellainen ikoninen hahmo, johon itselläkin liittyy jotain tunteita. Atlanta 1996 never forget. Kanadan rajanaapuri on tosin aina osannut tuon show'n järjestämisen.



Toisinaan aina eri medioissa heitellään ajatusleikkiä, jos Suomi joskus pystyisi järjestämään talvikisat yhteistyössä esimerkiksi Ruotsin kanssa. Kesäkisoista eivät taida enää 2000-luvulla uneksia kuin rohkeimmat. Kukahan mahtaisi olla se talviurheilusankari, joka niiden kisojen tulen sytyttäisi? Viime aikoina kun näiden aikamme talviurheilun suurten sankarien kurssi on ollut kevyesti laskeva. Uusille sankareille olisi siis siinäkin mielessä tilausta.

Mutta ennen kuin kisat saadaan Suomeen, ne ovat Kanadassa. Pian se onneksi selviää, onko sytyttäjä Gretzky vai joku muu? Lähetys avajaisista alkaakin kivasti 03.45 perjantain ja lauantain välisenä yönä. Niiden jälkeen voidaankin aloittaa odottamaan lätkäfinaalia Kanada-Venäjä.

Jalosen jengi

Turha koittaa, Kanada voittaa...

Valtakunnan kovin puheenaihe on tänään ollut Leijonien Vancouverin miehistö. Aika odotettua kamaa lopulta. Keskustelua olisi syntynyt olisivatpa Jukka Jalosen valinnat olleet minkälaisia tahansa. Itse olisin valinnut suht samalla tavalla. Maalivahdit menivät oikein. Nummelinin Petu olisi kyllä kuulunut koneeseen Niskalan paikalle. Nyt pakistossa Timonen ja Salo tulevat vetämään niin paljon kuin suinkin jaksavat.

Hyökkääjistä en voi ymmärtää Ville Peltosen valintaa. Kokenut? Joo. Henkisesti vahva? Joo. Menossa heikohko kausi? Joo. Tuo lisäarvoa joukkueen pelaamiseen? Ei tuo.

Peltosen rooli tullee olemaan kolmos-nelosketjun pelaaja, koska ylempiin ketjuihin ei ole nykykunnossa Leijonissa asiaa. Käytännössä pitäisi jaksaa pelata nolla-nollaa huippumaiden parhaita vastaan. Villelle saattaa tulla siinä puuhassa nuha. Rouhija-ketjuihin olisi ollut riittävästi äijiä tarjolla vaikka Peltosen tilalle olisi otettu Jussi Jokinen.

Ihan kauheasti valinnoista ei silti kannata ehkä kuitenkaan veivata. Kaikkihan odottavat finaalia Kanada-Venäjä (28. helmikuuta). Muut maat pelaavat sitten muista sijoista. Jenkit saattaa olla yllättävän kova, samoin Ruotsi. Tshekkiin en usko, kun eivät tajunneet ottaa jengiinsä edes Allu Salakia. Suomi sitten on jossain näiden maiden välissä.

Olympialaisten alkuun on vajaa 1,5 kuukautta. Niitä odotellessa kannattaa panostaa nuorten MM-kisoihin. Toki jo alussa kursiivilla todettu pätee näihinkin kisoihin.

Perusasioiden äärellä

Mitä voisi tehdä sunnuntaina? Katsoa 80 minuuttia lätkädokkaria, juoda teetä ja pohtia, koska se lähikenttä jäädytetään...

Urheilutoimittajuuden peruskurssi

Eli miten kysytään hyvä kysymys?

Yllä olevaa on joskus tullut itsekin pohdittua, kun urheilutoimittajuuden viidakossa toisinaan kahlaan. Myönnän, että itsekin on tullut joskus kyseltyä hieman sekavia, ylipitkiä ja itsensä selittäviä kysymyksiä. On se kuitenkin hyvä huomata, että myös ammattilaiselta karkaa mopo toisinaan näpeistä.

Tänään oli muuten paikallisella jääkiekko-Palloseuralla tiedotustilaisuus. Olin mielessäni valmistellut jopa jonkun ajankohtaisen ja mielestäni olennaisen kysymyksen päävalmentajalle esitettäväksi. No herra Virta ei saapunut paikalle. Paikalla olivat sentään Kyle ja Jamie. Toivotaan, että uusien tulokkaiden ammattimaisuus ei rajoitu pelkästään ympäripyöreään hokijargoniin.

Penalle töitä

Pentti Matikainen on saanut uuden työpaikan kertoo Jatkoaika.

Sinänsä voisin kuvitella tuon olevan hyvä siirto Ässiltä. Pentti on ainakin allekirjoittaneen mielestä ihan pystyvä kaveri, varsinkin jos joku toinen kertoo taloudelliset realiteetit ja pitää huolen, ettei Pentti hypi raamien ulkopuolelle.

Sen sijaan pestin pituus kohottaa kulmakarvoja. Vuoden 2008 loppuun? Ja nyt eletään siis syyskuun jälkimmäistä puoliskoa. No, ehkä sopimuksessa on jonkinmoinen optio siltä varalta, että homma menisi hyvin.

Joka tapauksessa jotenkin uutta tervehenkisyyttä, tai ainakin yrittämistä, Ässien taholta. Seuraava askel lienee uskottavan ja ammattitaitoisen päävalmentajan hankkiminen. Jännittää lähinnä kestääkö tämä prosessi keväälle vai natsaako ennen joulua.

Kuka vie mediapelin?

Tänään on sitten kauan (?) odotettu kotiavaus Tepsillä edessään, jääkiekossa nimittäin. Saa nähdä pystyykö kamppailemaan jalkapallopuolen kanssa medianäkyvyydestä. Futis-Tepsihän pudotti eilen oman Mara-pomminsa. Yllättävää kyllä, mutta kuitenkin odotettua ja jossain päin jopa toivottua. Ajankohta tuntuu kyllä hieman paniikkitoiminnalta. Eiköhän ne mitskut menneet jo, vai?

Mutta siis tänään ensimmäinen kotimatsi Artukaisissa. Päivän Turun Sanomat, jolla jääkiekkopuoleenkiin on omat melko... selkeät kontaktinsa, ei promoa tapahtumaa suuresti. Urheilusivujen pienellä kaikuluotaamisella selviää, että etusivulle on aseteltu Mara-uutiset. Seuraavalla sivulla on pieni juttu loukkaantuneesta vastuunkantajasta. Vieressä isolla kuvalla varustetussa jutussa kirjoitetaan entisistä TPS-pelureista (Alatalo, Eronen, Mikkola), jotka ovat käyneet jäällä TuTon kanssa, eivätkä lausunnot Ruissalon suuntaan ole kaikkein ruusuisimpia.

No varmasti tulee vielä sekin aika, jolloin Tepsin playoff-juna on taas raiteillaan ja puolustuspeli venyy kuminauhan tavoin, ainakin TS:n sivuilla.

Ei sen puoleen, onhan promo-läpyskässä jotain hyvääkin. Aukeaman verran nimiä. Jo 2487 kannattajaa on antanut tukensa... Siitä vaan bongailemaan tuttujen nimiä tai sitä että nimet puuttuvat.


P.S. Lehteä lukemalla selvisi sekin, että Mikko Rautee on purkanut sopimuksensa Saksassa. Tästäkö apuja Tepsin senttiripulaan? Tai ehkä jonkun pitäisi kertoa Rakulle, että TuTon ensimmäisen maalin tekijä saa nykyään kebab-annoksen.

Hatut päästä osa 2

Tällä kertaa kuitenkin varsin positiivisessa mielessä.


Timo Nummelin. Googlettakoon, jotka eivät nimeä tunne. Ainoa oikea TPS-ikoni täyttää sunnuntaina 60 vuotta. Tänään on kahvitarjoilu Olkussa 14-17. Menkää sinne, jotka ehditte.

Tutkiskelin tuossa TPS-pakistoa. Pitäisikö ehdottaa seurajohdolle, että hilaisivat sen numeron 3 hallin katosta, vaikka Petteri ei Turkuun olekaan vielä palaamassa. Toki Numppa itse naurahtaen kieltäytyisi, jos paluuta hänelle joku ehdottaisi. Viimeisen päälle herrasmiehenä Nummelin toki tajuaa, ettei se olisi parikymppisille eteenpäin pyrkiville jääkiekkoilijoille kovin hyvää mainosta, jos ja kun 40 vuotta vanhempi pappa olisi pakkien parhaimmistoa.

SE tapahtuu

Tänään on se päivä, josta kysytään vuosien päästä: missä olit kun SE tapahtui?

Tänään SE tapahtuu Espooossa alkaen kello 18.30. Silloin pelataan neljäs SM-liigan finaali vuosimallia 2007-08. Ottelusarja on Kärpille 2-1, mutta tämän illan jälkeen 2-2 ja sen jälkeen... Elämme kovia aikoja ystävä hyvä, sanoisi Aku Ankan puhuva koira. Valta kotimaisen kiekon kärjessä on muuttumassa.

Lähihistorian kirjoista on nopeasti nähtävissä, että valta suurseuralta toiselle on ennenkin tapahtunut keskinäisissä ottelusarjoissa. Jotta TPS saadaan mainittua samassa yhteydessä kuin tämän vuoden finaalit otetaan esimerkki sieltä.

Kaudella 1988-89 semifinaaleissa kohtasivat TPS ja Tappara. Tappara oli hallitseva triplamestari, mutta niin vain nälkäinen turkulaisporukka tuli 2-0 otteluvoitoista rinnalle ja ohi. Finaalit Hannu Aravirran JYPiä vastaan olivat sitten melko helppoa kauraa (those were the days...).

2003-04 menestyksestä pöhöttynyt TPS kohtasi finaaleissa nälkäiset Kärpät. Kärpät oli halukas ja tuore joukkue, joka halusi voittaa viikatemiehen kourissa korisseen ex-suurseuran. Vaikka Palloseuran tuhon siemenet oli kylvetty jo aiemmin, tuosta finaalitappiosta alkoi katastrofaalinen persliuku.

Nyt olemme tilanteessa, jossa kylläinen Kärpät kohtaa nälkäisen Bluesin, joka pelaa ensimmäisiä finaalejaan... Kiekossa marginaalien ollessa edes jossan määrin pieniä, niin kuin nähdäkseni nyt, hengellä on ollut tapana jyrätä materian yli. Joskus siihen riittää yhdenkin yksilön rajaton päättäväisyys (Ilves 1985).

Hataran historialuennon, ja uskoni historian kertautuvuudesta, tueksi esitän vahvoja mielipiteitä sekä joitakin faktoja.

- Bluesilla on viimein perusfasiliteetit kunnossa.
- Joukkueelle on viimeisen parin vuoden aikana muotoutunut selkeä toimintastrategia, jonka mukaan toimitaan.
- Seuran juniorit ovat vuosia olleet kotimaisen kiekkoskenen kärkeä.
- Seurassa on paljon osaavia ihmisiä (valtakunnan johtavaa pelaajakoordinaattoria Jukka Holtaria ei voi sivuttaa. Aiemmin varsin rajallisella rahalla kilpailukykyisiä jengejä Jyväskylään koonnut Holtari on Espoossa saanut hieman enemmän rahaa käyttöönsä ja tulokset alkavat näkyä).
- Vaikka Salonojan Jussin Visa ei ehkä vingukkaan Bluesin hyväksi aivan yhtä kiivaasti kuin aiemmin, niin kyllä sitä rahaa silti on. Eikä Espoossa tarvitse täristä kauheasti, vaikka pari tilikautta olisivatkin hiukan pakkasella. Tietynlainen taloudellinen turvallisuus ja mahdollisuus pitkäjänteisyyteen ovat näissä jutuissa kuitenkin aika isoja tekijöitä. (Tämän saman teeman ympärillä varmaan futis-Tepsin suhteen tullaan tänä sesonkia kirjoittamaan ainakin joitakin palstamillimetrejä).

En toki usko Kärppien kokevan samanlaista avaruudesta allikkoon -syöksyä kuin TPS:n, mutta 2000-luvun dominanssi on murtumassa ja tulee murtumaan.

Eli jos SE ei tänään tapahdu, niin SE tapahtuu myöhemmin, ehkä ensi kaudella tai sitä seuraavalla, mutta SE tapahtuu. Vääjäämättä. Seuraava todellinen suurseura tulee Espoosta.

(Ja jos SE ei tapahdu tänä keväänä, syy löytyy Bluesin maalilta).

Kupittaalla pelataan taas finaaleja

Tänään se alkaa! Turkulaisen lätkäkauden odotettu ja ennakoitu huipentuma. TuTo pelaa Mestiksen finaaleja Kajaanin Hokkia vastaan tänään Kupittaalla klo 18.30 alkaen. Jos ei pääse paikalle, spektaakkelia sopii seurata vaikkapa Urheilukanavan kautta. Sitä ennen kannattaa paneutua Jatkoajan ottelusarjaennakkoon.

Odotettavissa on huikeat finaalit. Ellei jotain kummaa tapahdu, nähdään tänään kauden parasta kiekkoa Turussa kaikki sarjat huomioiden. Hokinkin pelillinen identiteetti rakentuu kuitenkin hyökkäyksen kautta, joten odotettavissa iloista peliä. Ikakin on jo useampaan kertaan ehtinyt todeta eri medioissa, ettei hyökkäyspelaamista TuTossa ainakaan aleta suitsia tässä vaiheessa kautta. Miksi pitäisikään?

Kyseessä on melko varmasti viimeinen kerta vähään aikaan, ainakin tällä vuosikymmenellä, kun Turussa kiekkofinaaleja pelataan, missään sarjassa tai missään ikäluokassa C-junnuista vanhempien sarjoissa. TuTon jengistä lähtee päävalmentajan lisäksi pari kentällistä pelaajia, eikä moisen aukon täyttäminen ole yhden yön juttu. Varsinkin kun samalla melko varmasti koko viime vuosina rakennettu pelillinen identiteetti poistuu ovesta. Valmentajahuhuissa pyöritellyt nimet kun eivät tuppaa vakuuttamaan. Ei kai vaan uusi koutsi tule Raumalta?

Tepsistä ja finaaleista ei parane oikeastaan edes puhua tässä yhteydessä. Liigassa työ on kesken ja junioritoiminta melko lailla kuralla. Taannoin käynnistetty Hockey Akatemiakin toripuheiden perusteella lähinnä yhden egomaanikon vitsi. No, riitääpähän herra rehtorilla ainakin aikaa tv-kommentaattorin hommiin.

Koska kaupungin kiekkoskenen tila on mikä on, tuntuu jotenkin oikeutetulta, että finaalit ovat Kupittaalla. Uuteen halliin on saatu mukavasti puhallettua vanhan jääladon henkeä: katsomot ovat lähellä kenttää, katto matalalla ja lihapiirakat hyviä. Vain koko päädyn seisomakatsomo, jossa itsekin tuli paleltua nuorempana kolme tuntia ennen matsia, puuttuu. Nopealla tarkastelulla en löytänyt, monesko finaalisarja nyt Kupittaalla käynnistyy. Aika mones kuitenkin. Edellisetkin finaalit pelattiin Kupittaalla muuten. Muutaman tunnin päästä alkavat pelit ovat kuitenkin uuden Kupittaan ensimmäiset finaalit.

Tänään turkulaisilla on hyvä sauma näyttää, että myös tämän kaupungin ihmisistä lähtee ääntä. Puitteiden ainakin pitäisi olla kunnossa, kaikin mahdollisin tavoin. Melkein alkaa itseänikin jänskättää.

Ennen playoffeja

Jääkiekossahan kevään huipennus alkaa tänään huippujännittävillä säälipleijareilla. Tälläkin kertaa Jatkoaika kyykyttää jälleen muita medioita playoff-juttujen yleisellä parhaudellaan.

Ennen sarjan alkua minäkin listasin runkosarjan loppujärjestyksen, kun sitä kyseltiin. Se on tuossa alla ja suluissa toteutunut järjestys.

1. Kärpät (Kärpät)
2. HPK (Blues)
3. Jokerit (Jokerit)
4. HIFK (Tappara)
5. Tappara (JYP)
6. Blues (Pelicans)
----------
7. JYP (HIFK)
8. Pelicans (Ilves)
9. Lukko (Lukko)
10. Ilves (TPS)
-------
11. TPS (SaiPa)
12. Ässät (HPK)
13. KalPa (KalPa)
14. SaiPa (Ässät)


Nopean analyysin jälkeen voin todeta yllättäneeni itseni. Yleensä kaikki tämäntyyppiset veikkaukset ovat menneet syvälle metsään.

Oikeastaan vain yksi joukkue eli HPK meni metsään vauhdilla, kuten varmasti organisaatiossa itsessäänkin ajatellaan. Kyynelehtiessäni huonoa arviointikykyäni voin vain lohduttautua sillä, etten varmasti ollut ainoa joka Kertsin esityksiin pettyi.

Listailin kauden alla myös pistepörssin voittajia ja muita yksilöpalkittuja. Voisin laittaa ne tähän, mutta kannettavan syövereistä en viiden minuutin etsimisellä löytänyt niitä, joten ei niitä nyt sitten enää ole. Voisin istuinlihastuntumalta veikata, että ne menivät hiukan runkosarjasijoituksia enemmän metsään.

Stanley Cup Turkuun

Menetkö Sinä katsomaan ensi kesänä Stanley Cupia, kun Saku K tuo pytyn Turkuun?


Kun Turussa lätkäkevät ei tarjoa yllätyksiä (Tepsin kausi päättyy kuluvan viikon sunnuntaina tai viimeistään heti ensi viikon alussa ja TuTo vie Mestiksen vaikka painohousut jalassa), voi kukin tahoillaan keskittyä miettimään yllä olevaa kysymystä.

Toisin sanoen on aika liittyä siihen valistuneiden lätkätoimittajien armoitettuun joukkoon, jotka rummuttavat paraatin kulkevan tuttua reittiä, kun Canadiens ensi kesänä vääjäämättä vie Stanley Cupin 24. kerran. Toki tiesin tämän jo alkusyksystä, kun Karhuherra sen kertoi.

Laajemmin Carey Price -ilmiöön voi tutustua esimerkiksi Jatkoajan tuoreesta jutusta by Juha Hiitelä. Linkki tarinaan tässä.