Isoin pokaali

Kesäkuu on urheilufanille hienoa aikaa. Jalkapallon MM-kisat alkavat kesäkuun 11. päivä. Lätkäkausikin jatkuu vielä Stanley Cup -finaalien verran. Vaihteeksi on odotusarvo korkealla (vaikka Habsin lento ei ihan kestänytkään). Joka tapauksessa vastakkain on kaksi perinteikästä joukkuetta. Sympatiat ovat kyllä aavistuksen Chicagon suunnassa. Tunnelmaan sopii virittäytyä vaikka hienon seitsemän osaa käsittävän Broad Street Bullies -dokkarin avulla. Let's drop the puck (once more). Sitten pelataan futista.

Ayrton Senna 50

21.3.1960-1.5.1994

Gone but not forgotten. Saudade.

On siis kevät

Hei me veikataan.

Kevät voidaan julistaa alkanneeksi, sillä jääkiekon SM-liigan runkosarja saatiin tarvottua päätökseen. Nyt alkavat sitten ne pelit, joita katsojat, media, toimihenkilöt ja pelaajat ovat 58 kierroksen ajan odottaneet.

Tuli ennen kauden alkua kirjattua runkosarjan loppusijoitusarvaus paperille. Se on tässä alla ja suluissa toteutuneet sijoitukset.

1. JYP (JYP)
2. Jokerit (KalPa)
3. HIFK (Lukko)
4. KalPa (HIFK)
5. Kärpät (HPK)
6. Blues (TPS)
-------
7. HPK (Tappara)
8. Pelicans (Blues)
9. Lukko (Kärpät)
10. TPS (Jokerit)
-------
11. Ilves (SaiPa)
12. Tappara (Pelicans)
13. Ässät (Ässät)
14. SaiPa (Ilves)

Ei tuo kokonaisuutena ihan metsään mennyt. Jokerit petti täysin, Kärpät jonkun verran. Lukko yllätti rankasti, myös TPS oli ennakoitua parempi (Suikkanen on taikuri). Ilves floppasi, mutta en nyt itse ihan hirveästi odottanutkaan. Ensi kaudella sitten Hiitelä sr. nostaa jengin suosta. Mutta ensin täytyy selvittää karsinnat.

Kaikkein karuin varmaan tilanne on SaiPassa. Ennakko-odotuksiin nähden 11. sija on hyvä suoritus, mutta parin viime kierroksen aikana pullahtaminen pleijareista saattaa kirpaista isompaakin miestä.

Ny rillataan, eikun ensin pelataan tosipelit.

Kaukalo voittajia täynnä

Tämän jälkeen mikään ei tunnu miltään.

Muutama tunti sitten päättynyt kiekkofinaali Vancouverissa tarjosi mukavaa pöhinää, kun oikea mies tuli ja ratkaisi oikealla hetkellä.



Koko peli näennäisesti varjojen mailla. Älytön määrä duunia kuitenkin pelin kuluessa. Siinä jälleen yksi Suuren Pelaajan merkki. Crosby pelasi koko turnauksen voitosta, ei omista pisteistä. Draama nyt sattui olemaan kirjoitettu niin, että oikeat pelaajat usein nousevat sankareiksi. Se toki johtuu siitä, että isoilla pelaajilla pää kestää isoilla hetkillä.

Jenkeissä tarinalle oli varmasti kirjoitettu erilainen loppu. 30 vuotta Lake Placidista ja vajaa kuukausi Brian Burken pojan kuolemasta. Molemmin päin draama olisi ollut huikea ja toinen upeista joukkueista olisi hävinnyt.

Seuraavaksi voidaankin jäädä odottamaan kesän isoa tapahtumaa eli futiksen MM-kisoja. Kiekon vieroitusoireitakaan ei tarvitse jäädä potemaan, kun kotimaassa kiekko putoaa jäähän jo tiistaina niin SM-liigassa kuin Mestiksessäkin. Jää siellä kyllä on, mutta miksei se näytä samalta kuin televisiossa.

Perseelleen vol. 3

Nikkola haastoi paljastamaan oman totuuteni. Kyse on siis lauantaina päättyneen Mestiksen runkosarjan lopullisesta järjestyksestä. Näin veikkasin joskus lämpimän syksyn aikaan (suluissa sitten toteutunut järjestys):

1. Sport (KooKoo)
2. Jokipojat (Jokipojat)
3. KooKoo (LeKi)
4. D Team (Sport)
5. LeKi (D Team)
6. TuTo (TuTo)
7. Jukurit (K-Vantaa)
8. Hokki (Jukurit)
9. K-Vantaa (Hokki)
10. HeKi (SaPKo)
11. RoKi (HeKi)
12. SaPKo (RoKi)

Ei tällä osumatarkkuudella ehkä isoihin rahoihin päästäisi käsiksi kuitenkaan. 12 jengistä kaksi kohdalleen. Muut menevät suureksi osaksi sinne päin, mutta tolppia ei muistaakseni lasketa muualla kuin Änärissä. Palataan asiaan SM-liigan runkosarjan loputtua.

Perseelleen vol. 2

Ja juuri kun kaikki näytti niin hyvältä...

Pari mitalia pariin tuntiin ja Suomen maine oli melkein pelastettu. Sitten tuli SE semifinaali...

Suomen lätkäjoukkueen USA-tappio ehdittiin nopeasti leimata kaikkien aikojen katastrofiksi. No, kohtalon ivaa tai mitä, mutta sitten muutama tunti tappion jälkeen Etelä-Amerikassa on käynnissä ihan oikea katastrofi.

Mutta back to hockey. En nyt ala sen enempää analysoimaan tappiota, koska, let's face it, meikä ei kykene. Muut ehkä kykenevät. Turpiin tuli, selkäranka naksahti kahdessa nollassa hajalle. Miksi? Se on sitten toinen juttu, jota viisaammat varmasti pohtivat pitkään ja hartaasti.

Mutta fakta on se, että vaikka Kipper olisi tuossa pelissä päästänyt vaan yhden maalin, Suomi olisi silti hävinnyt. Sen pari-kolme minuuttia mitä Suomi alussa kontrolloi kiekkoa, Jenkit hallitsi suvereenisti maalintekosektoria oman maalin edessä. Jenkkipakit olivat nopeampia ja vahvempia kuin Suomen hyökkääjät. Sama juttu kuin ottelun viimeisen 40 minuutin aikana. Jenkit tekivät tarvittavan, pitivät omasta maalistaan huolta. Ei sinne ollut Suomella mitään asiaa, eikä olisi ollut koko pelissä, vaikka numerot olisi olleet 20 minuutin jälkeen 0-0. Hyökkääjillä ei ollut Jenkkien maalille mitään jakoa ja pakit kusivat oman molarin muroihin.

Ilokseni olen huomannut, että yllättävän vähän tämä on nyt suomalaisessa mediassa homma on kaadettu Kipperin niskaan. Koska se on täysin kestämätön näkökanta. Onneksi Jukka Jalonen veti oikean johtopäätöksen. Kipper ei ole koskaan pelannut kahta huonoa peliä peräkkäin, joten se osasto on kunnossa. Pronssipelin alkuun mennessä joukkueessa pitää kyllä muuten tapahtua paljon, jos mitalista halutaan pelata tosissaan.

Suomalaisessa mediassa on kautta aikain ollut tapana löytää yksi likasanko, jonka päälle kaiken voi kaataa. Tällä kertaa se on vaihdellut. Jotkut ovat toki ristiinnaulinneet Kipperin, mm. Antero Mertaranta teki sen selostuksessaan epäsuorasti. Mutta hei, pakit eivät kyllä auttaneet yhtään. Kun Bäckström vaihdettiin maaliin, pelaamisessa ei muuttunut mikään. Sitten peli olikin jo 6-0 ja Jenkit kohteliaasti jäädyttivät numerot.

Päävalmentaja kantaa vastuun viimekädessä. Aika monet ovat vierittäneet myös Jalosen piikkiin tappion niin meillä kuin muualla. Joo, Suomen pelinjohto Jalosen johdolla jäätyi täysin ja joukkue siinä samalla tai toisin päin. Mutta toisaalta what can you do? No, siellä toisessa aitiossa asiat on tehty koko kisojen ajan vähän eri tavalla.

Pentti Peruspenkkiurheilija saattaa pitää Suomen semifinaalitappiota kauheana. Mutta isommassa kuvassa tappio kertoo paljon enemmän kotimaisen lätkän tilasta. Muut ovat menneet lujaa meistä ohi. Seuraava sukupolvi on nykyistä huonompi. Edes melko varmoja kortteja tulevaisuuden huipuiksi Suomessa on vain vähän. Sami Vatanen melko varmasti, Mikael Granlund luultavasti ja siinä ne taisivat ollakin. Henkilökohtaiset taidot eivät vain oikein millään mittarilla riitä vertailuissa maailman huippuihin. Se onkin sitten kokonaan toinen tarina, miksi näin on.

Suuren tappion hetkellä oltiin kovasti sitäkin mieltä varmaan useammassakin, varmuudella yhdessä, kisastudiossa, ettei pronssi pelastaisi mitään. Paskapuhetta. Jos se pronssi tulisi, niin aika paljon annettaisiin anteeksi keskiverron sporttijännärin kirjoissa. Kuka ennen kisoja rehellisesti uskoi Suomen pelaavan mitaleista? En minä ainakaan.

Se on sitten pitkälti kenttäpelaajista kiinni, tuleeko se pronssi. Kipper päästää korkeintaan kaksi, todennäköisesti vähemmän.

P.S. Tsekatkaa videotuomareita. Siellä on paljon asiaa. Aloittakaa vaikka tästä.

Perseelleen

Olympialaiset Vancouverissa jatkuvat edelleen, mutta eiköhän tässä voi vähitellen kisoista alkaa tehdä yhteenvetoa. Hienot ja jännittävät kisat, jos sattuu olemaan sini-valkoiset lasit hukassa.

Lapinlahden linnut aikanaan tekivät kappaleen Perse. Kuvaa melko hyvin Suomen joukkuetta. Perse, perse, perse, kuten laulussa todetaan. Perseelleenhän nämä kisat ovat menneet, kuten tiedämme. On simahdettu, romahdettu, osallistuttu amputoitujen sarjaan, petytty ja valutettu elämää hukkaan. Ehkä luistelijat olisivat tarvinneet varaluistimien varaluistimet. No, joskus voitetaan ja joskus hävitään. Suomalaiset ovat ennen muuta osallistuneet.

Lienee viisaampien tahojen aika tehdä yhteenvetoa kisojen jälkeen. Kaik on mänt joka tapauksessa. Olen aina sanonut, että jos pystyy tekemään kauden parhaan suorituksensa tärkeimmässä kisassa, se on ihan hyvä suoritus. Sillä saa ainakin omassa katsannossani puhtaat paperit. Jälleen kerran kuitenkin valtaosa suomalaisista... no joo.

Ehkä sen psykologin olisi voinut kisoihin lennättää. Mentaalivalmennus olisi taas arvossaan.

Kisojen edetessä mediassa on tapahtunut jonkinlainen suhtautumistavan muutos. Ehkäpä turpiin saanut urheilukansa kaipaa positiivisia uutisia, joten niitä kansalle annetaan. Ja sitä paitsi pitäähän olla kiltisti, kun presidentti käskee.

Tai ehkä kisojen jälkeen huomataan, että kaikki on mennyt ihan odotetusti tai jopa tosi hyvin. Harmillinen painovirhe ennen kisoja vaan nostatti odotukset ylisuuriksi. Kisatavoitteesta (12 mitalia) kun jäi se viiva siitä ykkösen ja kakkosen välistä pois.

Jalosen jengi

Turha koittaa, Kanada voittaa...

Valtakunnan kovin puheenaihe on tänään ollut Leijonien Vancouverin miehistö. Aika odotettua kamaa lopulta. Keskustelua olisi syntynyt olisivatpa Jukka Jalosen valinnat olleet minkälaisia tahansa. Itse olisin valinnut suht samalla tavalla. Maalivahdit menivät oikein. Nummelinin Petu olisi kyllä kuulunut koneeseen Niskalan paikalle. Nyt pakistossa Timonen ja Salo tulevat vetämään niin paljon kuin suinkin jaksavat.

Hyökkääjistä en voi ymmärtää Ville Peltosen valintaa. Kokenut? Joo. Henkisesti vahva? Joo. Menossa heikohko kausi? Joo. Tuo lisäarvoa joukkueen pelaamiseen? Ei tuo.

Peltosen rooli tullee olemaan kolmos-nelosketjun pelaaja, koska ylempiin ketjuihin ei ole nykykunnossa Leijonissa asiaa. Käytännössä pitäisi jaksaa pelata nolla-nollaa huippumaiden parhaita vastaan. Villelle saattaa tulla siinä puuhassa nuha. Rouhija-ketjuihin olisi ollut riittävästi äijiä tarjolla vaikka Peltosen tilalle olisi otettu Jussi Jokinen.

Ihan kauheasti valinnoista ei silti kannata ehkä kuitenkaan veivata. Kaikkihan odottavat finaalia Kanada-Venäjä (28. helmikuuta). Muut maat pelaavat sitten muista sijoista. Jenkit saattaa olla yllättävän kova, samoin Ruotsi. Tshekkiin en usko, kun eivät tajunneet ottaa jengiinsä edes Allu Salakia. Suomi sitten on jossain näiden maiden välissä.

Olympialaisten alkuun on vajaa 1,5 kuukautta. Niitä odotellessa kannattaa panostaa nuorten MM-kisoihin. Toki jo alussa kursiivilla todettu pätee näihinkin kisoihin.

Simply the best, always

Oliko tämä nyt sitten uutinen?

Viime aikoina kotimaisen moottoriurheilujournalismin kuuma aihe on ollut jälleen kerran Kimi. Ralliin siirrytään. Pärjääkö se nyt vai pärjää? Melko sama. Ei se pärjää, ainakaan ihan vielä.

Se mistä piti kirjoittaa oli jotain paljon tärkeämpää. Taas kerran on kaikkien aikojen parhaat F1-kuskit rankattu. Tällä kertaa tulos oli oikea. Toki gallup tehtiinkin entisten kuskien kesken.

S uperação;
E sperança;
N unca desistir;
N inguém igual;
A ssenção!




Vaikea on vaan uskoa sitä, että ilman Suurimman Mestarin viimeisestä esiripusta tulee ensi keväänä jo 16 vuotta. Osapuilleen 15 vuotta sitten lopetin siis aktiivisen lajin seuraamisen. Ehkä jo ensi vuonna voin taas seurata. Brunoa odotellessa...

SE tapahtuu

Tänään on se päivä, josta kysytään vuosien päästä: missä olit kun SE tapahtui?

Tänään SE tapahtuu Espooossa alkaen kello 18.30. Silloin pelataan neljäs SM-liigan finaali vuosimallia 2007-08. Ottelusarja on Kärpille 2-1, mutta tämän illan jälkeen 2-2 ja sen jälkeen... Elämme kovia aikoja ystävä hyvä, sanoisi Aku Ankan puhuva koira. Valta kotimaisen kiekon kärjessä on muuttumassa.

Lähihistorian kirjoista on nopeasti nähtävissä, että valta suurseuralta toiselle on ennenkin tapahtunut keskinäisissä ottelusarjoissa. Jotta TPS saadaan mainittua samassa yhteydessä kuin tämän vuoden finaalit otetaan esimerkki sieltä.

Kaudella 1988-89 semifinaaleissa kohtasivat TPS ja Tappara. Tappara oli hallitseva triplamestari, mutta niin vain nälkäinen turkulaisporukka tuli 2-0 otteluvoitoista rinnalle ja ohi. Finaalit Hannu Aravirran JYPiä vastaan olivat sitten melko helppoa kauraa (those were the days...).

2003-04 menestyksestä pöhöttynyt TPS kohtasi finaaleissa nälkäiset Kärpät. Kärpät oli halukas ja tuore joukkue, joka halusi voittaa viikatemiehen kourissa korisseen ex-suurseuran. Vaikka Palloseuran tuhon siemenet oli kylvetty jo aiemmin, tuosta finaalitappiosta alkoi katastrofaalinen persliuku.

Nyt olemme tilanteessa, jossa kylläinen Kärpät kohtaa nälkäisen Bluesin, joka pelaa ensimmäisiä finaalejaan... Kiekossa marginaalien ollessa edes jossan määrin pieniä, niin kuin nähdäkseni nyt, hengellä on ollut tapana jyrätä materian yli. Joskus siihen riittää yhdenkin yksilön rajaton päättäväisyys (Ilves 1985).

Hataran historialuennon, ja uskoni historian kertautuvuudesta, tueksi esitän vahvoja mielipiteitä sekä joitakin faktoja.

- Bluesilla on viimein perusfasiliteetit kunnossa.
- Joukkueelle on viimeisen parin vuoden aikana muotoutunut selkeä toimintastrategia, jonka mukaan toimitaan.
- Seuran juniorit ovat vuosia olleet kotimaisen kiekkoskenen kärkeä.
- Seurassa on paljon osaavia ihmisiä (valtakunnan johtavaa pelaajakoordinaattoria Jukka Holtaria ei voi sivuttaa. Aiemmin varsin rajallisella rahalla kilpailukykyisiä jengejä Jyväskylään koonnut Holtari on Espoossa saanut hieman enemmän rahaa käyttöönsä ja tulokset alkavat näkyä).
- Vaikka Salonojan Jussin Visa ei ehkä vingukkaan Bluesin hyväksi aivan yhtä kiivaasti kuin aiemmin, niin kyllä sitä rahaa silti on. Eikä Espoossa tarvitse täristä kauheasti, vaikka pari tilikautta olisivatkin hiukan pakkasella. Tietynlainen taloudellinen turvallisuus ja mahdollisuus pitkäjänteisyyteen ovat näissä jutuissa kuitenkin aika isoja tekijöitä. (Tämän saman teeman ympärillä varmaan futis-Tepsin suhteen tullaan tänä sesonkia kirjoittamaan ainakin joitakin palstamillimetrejä).

En toki usko Kärppien kokevan samanlaista avaruudesta allikkoon -syöksyä kuin TPS:n, mutta 2000-luvun dominanssi on murtumassa ja tulee murtumaan.

Eli jos SE ei tänään tapahdu, niin SE tapahtuu myöhemmin, ehkä ensi kaudella tai sitä seuraavalla, mutta SE tapahtuu. Vääjäämättä. Seuraava todellinen suurseura tulee Espoosta.

(Ja jos SE ei tapahdu tänä keväänä, syy löytyy Bluesin maalilta).

Kupittaalla pelataan taas finaaleja

Tänään se alkaa! Turkulaisen lätkäkauden odotettu ja ennakoitu huipentuma. TuTo pelaa Mestiksen finaaleja Kajaanin Hokkia vastaan tänään Kupittaalla klo 18.30 alkaen. Jos ei pääse paikalle, spektaakkelia sopii seurata vaikkapa Urheilukanavan kautta. Sitä ennen kannattaa paneutua Jatkoajan ottelusarjaennakkoon.

Odotettavissa on huikeat finaalit. Ellei jotain kummaa tapahdu, nähdään tänään kauden parasta kiekkoa Turussa kaikki sarjat huomioiden. Hokinkin pelillinen identiteetti rakentuu kuitenkin hyökkäyksen kautta, joten odotettavissa iloista peliä. Ikakin on jo useampaan kertaan ehtinyt todeta eri medioissa, ettei hyökkäyspelaamista TuTossa ainakaan aleta suitsia tässä vaiheessa kautta. Miksi pitäisikään?

Kyseessä on melko varmasti viimeinen kerta vähään aikaan, ainakin tällä vuosikymmenellä, kun Turussa kiekkofinaaleja pelataan, missään sarjassa tai missään ikäluokassa C-junnuista vanhempien sarjoissa. TuTon jengistä lähtee päävalmentajan lisäksi pari kentällistä pelaajia, eikä moisen aukon täyttäminen ole yhden yön juttu. Varsinkin kun samalla melko varmasti koko viime vuosina rakennettu pelillinen identiteetti poistuu ovesta. Valmentajahuhuissa pyöritellyt nimet kun eivät tuppaa vakuuttamaan. Ei kai vaan uusi koutsi tule Raumalta?

Tepsistä ja finaaleista ei parane oikeastaan edes puhua tässä yhteydessä. Liigassa työ on kesken ja junioritoiminta melko lailla kuralla. Taannoin käynnistetty Hockey Akatemiakin toripuheiden perusteella lähinnä yhden egomaanikon vitsi. No, riitääpähän herra rehtorilla ainakin aikaa tv-kommentaattorin hommiin.

Koska kaupungin kiekkoskenen tila on mikä on, tuntuu jotenkin oikeutetulta, että finaalit ovat Kupittaalla. Uuteen halliin on saatu mukavasti puhallettua vanhan jääladon henkeä: katsomot ovat lähellä kenttää, katto matalalla ja lihapiirakat hyviä. Vain koko päädyn seisomakatsomo, jossa itsekin tuli paleltua nuorempana kolme tuntia ennen matsia, puuttuu. Nopealla tarkastelulla en löytänyt, monesko finaalisarja nyt Kupittaalla käynnistyy. Aika mones kuitenkin. Edellisetkin finaalit pelattiin Kupittaalla muuten. Muutaman tunnin päästä alkavat pelit ovat kuitenkin uuden Kupittaan ensimmäiset finaalit.

Tänään turkulaisilla on hyvä sauma näyttää, että myös tämän kaupungin ihmisistä lähtee ääntä. Puitteiden ainakin pitäisi olla kunnossa, kaikin mahdollisin tavoin. Melkein alkaa itseänikin jänskättää.

Kimi, Heikki ja ne muut

Tänä viikonloppuna kuulemma alkaa taas autolla kaartelu, jota koko Suomi on kuumeisesti odottanut pitkän ja kylmän talven. Eli Kimi, Heikki ja ne parikymmentä muuta ajavat taas kilpaa.

Hyvin vähällä perehtymisellä voin heittää valistuneen veikkauksen siitä, että viime kauden tapaan Räikkönen ja Hamilton taistelevat mestaruudesta kiivaimmin. Henkilökohtaiset sympatiat ovat nuoren Britin puolella, mutta uskon Räikkösen silti olevan vahvemmilla. Mestaruus on luultavasti tehnyt Kimistä paremman kuskin. Ainakin hänestä huokuu ennennäkemätön tekemisen riemu, joka ei voi olla aivan huono juttu rattihommissakaan. Lisäksi Hamiltonilla on aivan erilaiset paineet niskassaan ja yleensä toinen kausi on muutenkin hankala.

Kahden ylivertaisen tallin kakkoskuljettajien suhteen luotan enemmän Massaan kuin Kovalaiseen. Ennen muuta Massalla on etunaan tuttu talli. Enkä muutenkaan pidä Kovalaista niin kovana kuskina kuin kotimaan lehdistö. No, ehkä H:n suoritukset osoittavat minun olevan väärässä.

Suurten tallien lisäksi tuplamestari Fernando Alonson tie epäilemättä kiinnostaa monia. Kausi, varsinkin sen alku, on espanjalaiselle tuskainen. Auton kehitystyö on pahasti kesken. Uskon, että loppukaudesta Alonso saattaa yksittäisissä kisoissa, lähinnä hitailla radoilla, haastaa kärkeä, mutta muutoin aika kulunee sijoilla 5-8.

Jottei uuden kauden alla todellisuus hämärtyisi "kaikkien aikojen F1-kauden kynnyksellä", youtube tarjoaa kuvallisen johdatuksen perusasioiden äärelle.

Ennen playoffeja

Jääkiekossahan kevään huipennus alkaa tänään huippujännittävillä säälipleijareilla. Tälläkin kertaa Jatkoaika kyykyttää jälleen muita medioita playoff-juttujen yleisellä parhaudellaan.

Ennen sarjan alkua minäkin listasin runkosarjan loppujärjestyksen, kun sitä kyseltiin. Se on tuossa alla ja suluissa toteutunut järjestys.

1. Kärpät (Kärpät)
2. HPK (Blues)
3. Jokerit (Jokerit)
4. HIFK (Tappara)
5. Tappara (JYP)
6. Blues (Pelicans)
----------
7. JYP (HIFK)
8. Pelicans (Ilves)
9. Lukko (Lukko)
10. Ilves (TPS)
-------
11. TPS (SaiPa)
12. Ässät (HPK)
13. KalPa (KalPa)
14. SaiPa (Ässät)


Nopean analyysin jälkeen voin todeta yllättäneeni itseni. Yleensä kaikki tämäntyyppiset veikkaukset ovat menneet syvälle metsään.

Oikeastaan vain yksi joukkue eli HPK meni metsään vauhdilla, kuten varmasti organisaatiossa itsessäänkin ajatellaan. Kyynelehtiessäni huonoa arviointikykyäni voin vain lohduttautua sillä, etten varmasti ollut ainoa joka Kertsin esityksiin pettyi.

Listailin kauden alla myös pistepörssin voittajia ja muita yksilöpalkittuja. Voisin laittaa ne tähän, mutta kannettavan syövereistä en viiden minuutin etsimisellä löytänyt niitä, joten ei niitä nyt sitten enää ole. Voisin istuinlihastuntumalta veikata, että ne menivät hiukan runkosarjasijoituksia enemmän metsään.

Stanley Cup Turkuun

Menetkö Sinä katsomaan ensi kesänä Stanley Cupia, kun Saku K tuo pytyn Turkuun?


Kun Turussa lätkäkevät ei tarjoa yllätyksiä (Tepsin kausi päättyy kuluvan viikon sunnuntaina tai viimeistään heti ensi viikon alussa ja TuTo vie Mestiksen vaikka painohousut jalassa), voi kukin tahoillaan keskittyä miettimään yllä olevaa kysymystä.

Toisin sanoen on aika liittyä siihen valistuneiden lätkätoimittajien armoitettuun joukkoon, jotka rummuttavat paraatin kulkevan tuttua reittiä, kun Canadiens ensi kesänä vääjäämättä vie Stanley Cupin 24. kerran. Toki tiesin tämän jo alkusyksystä, kun Karhuherra sen kertoi.

Laajemmin Carey Price -ilmiöön voi tutustua esimerkiksi Jatkoajan tuoreesta jutusta by Juha Hiitelä. Linkki tarinaan tässä.