Kupittaalla pelataan taas finaaleja

Tänään se alkaa! Turkulaisen lätkäkauden odotettu ja ennakoitu huipentuma. TuTo pelaa Mestiksen finaaleja Kajaanin Hokkia vastaan tänään Kupittaalla klo 18.30 alkaen. Jos ei pääse paikalle, spektaakkelia sopii seurata vaikkapa Urheilukanavan kautta. Sitä ennen kannattaa paneutua Jatkoajan ottelusarjaennakkoon.

Odotettavissa on huikeat finaalit. Ellei jotain kummaa tapahdu, nähdään tänään kauden parasta kiekkoa Turussa kaikki sarjat huomioiden. Hokinkin pelillinen identiteetti rakentuu kuitenkin hyökkäyksen kautta, joten odotettavissa iloista peliä. Ikakin on jo useampaan kertaan ehtinyt todeta eri medioissa, ettei hyökkäyspelaamista TuTossa ainakaan aleta suitsia tässä vaiheessa kautta. Miksi pitäisikään?

Kyseessä on melko varmasti viimeinen kerta vähään aikaan, ainakin tällä vuosikymmenellä, kun Turussa kiekkofinaaleja pelataan, missään sarjassa tai missään ikäluokassa C-junnuista vanhempien sarjoissa. TuTon jengistä lähtee päävalmentajan lisäksi pari kentällistä pelaajia, eikä moisen aukon täyttäminen ole yhden yön juttu. Varsinkin kun samalla melko varmasti koko viime vuosina rakennettu pelillinen identiteetti poistuu ovesta. Valmentajahuhuissa pyöritellyt nimet kun eivät tuppaa vakuuttamaan. Ei kai vaan uusi koutsi tule Raumalta?

Tepsistä ja finaaleista ei parane oikeastaan edes puhua tässä yhteydessä. Liigassa työ on kesken ja junioritoiminta melko lailla kuralla. Taannoin käynnistetty Hockey Akatemiakin toripuheiden perusteella lähinnä yhden egomaanikon vitsi. No, riitääpähän herra rehtorilla ainakin aikaa tv-kommentaattorin hommiin.

Koska kaupungin kiekkoskenen tila on mikä on, tuntuu jotenkin oikeutetulta, että finaalit ovat Kupittaalla. Uuteen halliin on saatu mukavasti puhallettua vanhan jääladon henkeä: katsomot ovat lähellä kenttää, katto matalalla ja lihapiirakat hyviä. Vain koko päädyn seisomakatsomo, jossa itsekin tuli paleltua nuorempana kolme tuntia ennen matsia, puuttuu. Nopealla tarkastelulla en löytänyt, monesko finaalisarja nyt Kupittaalla käynnistyy. Aika mones kuitenkin. Edellisetkin finaalit pelattiin Kupittaalla muuten. Muutaman tunnin päästä alkavat pelit ovat kuitenkin uuden Kupittaan ensimmäiset finaalit.

Tänään turkulaisilla on hyvä sauma näyttää, että myös tämän kaupungin ihmisistä lähtee ääntä. Puitteiden ainakin pitäisi olla kunnossa, kaikin mahdollisin tavoin. Melkein alkaa itseänikin jänskättää.

RIP Jyrki Hämäläinen 1942-2008

Luin asiasta juuri. Enemmän asiasta Ylen sivuilta.

Asiaa tultaneen myös puimaan näyttävästi esimerkiksi huomisissa iltapäivälehdissä.

Ei minulla omakohtaista kokemusta "Jyräyksestä" ole. Tai edes mitään painavaa sanottavaa. Kaikin puolin isosta kulttuurivaikuttajasta kuitenkin on kysymys. Turvallisin mielin voin sanoa Hämäläisen vaikuttaneen kotimaan musiikkikentällä merkittävästi.

Kimi, Heikki ja ne muut

Tänä viikonloppuna kuulemma alkaa taas autolla kaartelu, jota koko Suomi on kuumeisesti odottanut pitkän ja kylmän talven. Eli Kimi, Heikki ja ne parikymmentä muuta ajavat taas kilpaa.

Hyvin vähällä perehtymisellä voin heittää valistuneen veikkauksen siitä, että viime kauden tapaan Räikkönen ja Hamilton taistelevat mestaruudesta kiivaimmin. Henkilökohtaiset sympatiat ovat nuoren Britin puolella, mutta uskon Räikkösen silti olevan vahvemmilla. Mestaruus on luultavasti tehnyt Kimistä paremman kuskin. Ainakin hänestä huokuu ennennäkemätön tekemisen riemu, joka ei voi olla aivan huono juttu rattihommissakaan. Lisäksi Hamiltonilla on aivan erilaiset paineet niskassaan ja yleensä toinen kausi on muutenkin hankala.

Kahden ylivertaisen tallin kakkoskuljettajien suhteen luotan enemmän Massaan kuin Kovalaiseen. Ennen muuta Massalla on etunaan tuttu talli. Enkä muutenkaan pidä Kovalaista niin kovana kuskina kuin kotimaan lehdistö. No, ehkä H:n suoritukset osoittavat minun olevan väärässä.

Suurten tallien lisäksi tuplamestari Fernando Alonson tie epäilemättä kiinnostaa monia. Kausi, varsinkin sen alku, on espanjalaiselle tuskainen. Auton kehitystyö on pahasti kesken. Uskon, että loppukaudesta Alonso saattaa yksittäisissä kisoissa, lähinnä hitailla radoilla, haastaa kärkeä, mutta muutoin aika kulunee sijoilla 5-8.

Jottei uuden kauden alla todellisuus hämärtyisi "kaikkien aikojen F1-kauden kynnyksellä", youtube tarjoaa kuvallisen johdatuksen perusasioiden äärelle.

Tusina top: helmikuu 20008

1. En vaan osaa -sarjakuvablogi
2. Sarjakuvataiteilija Paloniemen muut ihanat työt (Tassutellen ja Kiroileva siili)
3. Maija Vilkkumaa: Hei tie (biisi)
4. Karvinen miinus Karvinen -nettisarjis
5. Länen-Jukan keikka Vanhassa Dominossa 29.2.2008
6. George Straits: All my ex's live in Texas (biisi)
7. Maija Vilkkumaa: Ilta Savoyssa (levy)
8. The Meters: Rejuvenation (levy)
9. Nick Cave & The Bad Seeds: B-sides & Rarities (levy)
10. Pete Seeger
11. The Meters: Fire On The Bayou (levy)
12. Neil Young: Zuma (levy)

Ennen playoffeja

Jääkiekossahan kevään huipennus alkaa tänään huippujännittävillä säälipleijareilla. Tälläkin kertaa Jatkoaika kyykyttää jälleen muita medioita playoff-juttujen yleisellä parhaudellaan.

Ennen sarjan alkua minäkin listasin runkosarjan loppujärjestyksen, kun sitä kyseltiin. Se on tuossa alla ja suluissa toteutunut järjestys.

1. Kärpät (Kärpät)
2. HPK (Blues)
3. Jokerit (Jokerit)
4. HIFK (Tappara)
5. Tappara (JYP)
6. Blues (Pelicans)
----------
7. JYP (HIFK)
8. Pelicans (Ilves)
9. Lukko (Lukko)
10. Ilves (TPS)
-------
11. TPS (SaiPa)
12. Ässät (HPK)
13. KalPa (KalPa)
14. SaiPa (Ässät)


Nopean analyysin jälkeen voin todeta yllättäneeni itseni. Yleensä kaikki tämäntyyppiset veikkaukset ovat menneet syvälle metsään.

Oikeastaan vain yksi joukkue eli HPK meni metsään vauhdilla, kuten varmasti organisaatiossa itsessäänkin ajatellaan. Kyynelehtiessäni huonoa arviointikykyäni voin vain lohduttautua sillä, etten varmasti ollut ainoa joka Kertsin esityksiin pettyi.

Listailin kauden alla myös pistepörssin voittajia ja muita yksilöpalkittuja. Voisin laittaa ne tähän, mutta kannettavan syövereistä en viiden minuutin etsimisellä löytänyt niitä, joten ei niitä nyt sitten enää ole. Voisin istuinlihastuntumalta veikata, että ne menivät hiukan runkosarjasijoituksia enemmän metsään.

Stanley Cup Turkuun

Menetkö Sinä katsomaan ensi kesänä Stanley Cupia, kun Saku K tuo pytyn Turkuun?


Kun Turussa lätkäkevät ei tarjoa yllätyksiä (Tepsin kausi päättyy kuluvan viikon sunnuntaina tai viimeistään heti ensi viikon alussa ja TuTo vie Mestiksen vaikka painohousut jalassa), voi kukin tahoillaan keskittyä miettimään yllä olevaa kysymystä.

Toisin sanoen on aika liittyä siihen valistuneiden lätkätoimittajien armoitettuun joukkoon, jotka rummuttavat paraatin kulkevan tuttua reittiä, kun Canadiens ensi kesänä vääjäämättä vie Stanley Cupin 24. kerran. Toki tiesin tämän jo alkusyksystä, kun Karhuherra sen kertoi.

Laajemmin Carey Price -ilmiöön voi tutustua esimerkiksi Jatkoajan tuoreesta jutusta by Juha Hiitelä. Linkki tarinaan tässä.

Brittityttöinvaasio levyhyllyyn

Taannoin tuli hehkutettua saapunutta kevättä. No, kuten ainakin Turussa tänään huomattiin, on kevääseen ehkä vielä hetki. Ehkä myös musiikillisesti.

Muutama päivä sitten innostuin sellaisesta parikymppisestä hypetetystä brittitytöstä kuin Adele. Ensikuulemalta ei mitenkään kauhean erityistä: ihan kivaa musiikkia, ihan kivat sanat ja ihan kiva ääni. Mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen tässä on jotain kovin vetoavaa, vaikka en osaakaan täysin määritellä, mistä johtuu.

Youtubesta bongattua näytettä.
Tässä vielä toinen.

Mutta ei tässä vielä kaikki, kuten joskus tavattiin sanoa. Oikeasti minusta tuntuu, että kevät alkaa parin viikon päästä. Maaliskuun puolessa välissä (noin) julkaistaan nimittäin Suomessa Duffyn debyyttialbumi. Kyseessä 22-vuotias walesilaisneito, joka ehkä äkkiä ajatellen vertautuu musiikillisesti Amy Winehouseen (mutta on parempi ja ilmeisesti hieman täysipäisempi) sekä omaa kaikuja 60-luvun soulista.

Näyte 1.
Näyte2.


Niin ja Adelen levy "19" on siis saatavilla nyt. Huonomminkin rahansa voisi käyttää. Ja Lily Alleninkin kakkoslevy ilmestynee keväämmällä.