Pasista Läski-Rapaan

Piti kirjoittaa ihan muusta, mutta pari viime päivää show'n on Länsi-Suomen läänin pääkaupungissa vienyt paikallisen jalkapallojoukkueen valmentajakuviot.

Rautiaisen Pasi pakkasi kamansa ja kakkoskoutsina viime vuoden toiminut Marko "Rapa" Rajamäki ottaa musta-valkoisen futisjengin komentoonsa. Valmentajavaihdosta on puitu ansiokkaasti Puoliajassa. Sieltä sopii lukea tapahtumien taustoista ja kulusta.

Muutama vuosi sitten TPS:ssa alettiin rakentaa jalkapallojoukkueen vahvaa identiteettiä tavoitteena päästä pysyvästi kotimaisen futiksen kärkeen ja haalia jonkinlaista menestystä myös Euroopan kentiltä. Pysyvyyttä ja jatkuvuutta rakentaneella jalkapallo-TPS:lla neljä viimeisintä valmentajapestiä on päättyneet vuoden jälkeen. Kolme viimeisintä (Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen) ovat myös taanneet medianäkyvyyden. Onko näkyvyyden ja menestysodotusten (monesti itseluotujen) tuomat sivuvaikutukset ja paineet tulleet liian nopeasti seuralle, jonka nousu kohti kotimaista kärkeä on tapahtunut ehkä hieman hätiköiden?

Nähdäkseni TPS:n jalkapallojoukkueen kivijalan rakentamisessa riittää vielä työsarkaa, jotta oikeasti olisi teoreettisiakaan saumoja kasvaa "Suomen Rosenborgiksi" kuten tavoitteeksi on pari vuotta sitten linjattu. Sille tielle uusi päävalmentaja on varmaan ihan hyvä valinta. Rajamäen valinnassa on lisäksi ainakin se muutos aiempaan linjaan nähden, että nyt ei ole valmiiksi tunnettua koutsia. Ehkä seurajohto antaa Rapalle myös kasvaa valmentajana.

P.S. Elvari olisi tänään täyttänyt 75 vuotta. Ei huono.

P.P.S. Se mistä piti kirjoittaa oli kuolema, erityisesti Willie Mitchellin kuolema. Kovan luokan poistumalla taas aloitettiin uusi vuosikymmen. Jos Willie syystä tai toisesta on tuntematon, niin lyhyt oppimäärä on tarjolla täällä. Muistokirjoitus tällä kertaa musiikin muodossa.

Kuka vie mediapelin?

Tänään on sitten kauan (?) odotettu kotiavaus Tepsillä edessään, jääkiekossa nimittäin. Saa nähdä pystyykö kamppailemaan jalkapallopuolen kanssa medianäkyvyydestä. Futis-Tepsihän pudotti eilen oman Mara-pomminsa. Yllättävää kyllä, mutta kuitenkin odotettua ja jossain päin jopa toivottua. Ajankohta tuntuu kyllä hieman paniikkitoiminnalta. Eiköhän ne mitskut menneet jo, vai?

Mutta siis tänään ensimmäinen kotimatsi Artukaisissa. Päivän Turun Sanomat, jolla jääkiekkopuoleenkiin on omat melko... selkeät kontaktinsa, ei promoa tapahtumaa suuresti. Urheilusivujen pienellä kaikuluotaamisella selviää, että etusivulle on aseteltu Mara-uutiset. Seuraavalla sivulla on pieni juttu loukkaantuneesta vastuunkantajasta. Vieressä isolla kuvalla varustetussa jutussa kirjoitetaan entisistä TPS-pelureista (Alatalo, Eronen, Mikkola), jotka ovat käyneet jäällä TuTon kanssa, eivätkä lausunnot Ruissalon suuntaan ole kaikkein ruusuisimpia.

No varmasti tulee vielä sekin aika, jolloin Tepsin playoff-juna on taas raiteillaan ja puolustuspeli venyy kuminauhan tavoin, ainakin TS:n sivuilla.

Ei sen puoleen, onhan promo-läpyskässä jotain hyvääkin. Aukeaman verran nimiä. Jo 2487 kannattajaa on antanut tukensa... Siitä vaan bongailemaan tuttujen nimiä tai sitä että nimet puuttuvat.


P.S. Lehteä lukemalla selvisi sekin, että Mikko Rautee on purkanut sopimuksensa Saksassa. Tästäkö apuja Tepsin senttiripulaan? Tai ehkä jonkun pitäisi kertoa Rakulle, että TuTon ensimmäisen maalin tekijä saa nykyään kebab-annoksen.

Jariton joukkue

Palataanpa vielä hetkeksi pohtimaan eilistä...


Eilisen MM-karsinnan avausmatsi Suomi-Saksa oli a) tuloksellisesti ehkä pieni pettymys b) hyvä tulos, mikäli iltapäivälehtiä on uskominen. No, ainakin lähtökohdat alkaneeseen karsintaan ovat hyvät.

Okei, ei Suomi vielä ihan kuuta taivaalta saa. Kansallinen huipputaso on vielä varsin kapea and all that shit.

Unohdetaan hetkeksi pieni kansalliseen luonteeseen kuuluva tarve pettyä ja maalailla kehnoa tulevaisuutta kulman taakse. Pelihän oli huikea. Ensinnäkin Suomi pelasi tasan Saksaa, Saksaa, siis Saksaa, vastaan. Myönnetään suhtauduin Suomen mahdollisuuksiin pessimistisesti. En olisi ikinä uskonut moiseen tulokseen. Toisekseen ja olennaista on se, millaisella pelillä tasuri tuli. Jo ensimmäisen vartin aikana näkyi, ettei ainakaan asenteesta pätkisi. Se oli ehkä näkyvin, ja tulevaisuutta ajatellen myös suurin, parannus entiseen.

Kolmannekseen on olennaista huomata, että Jari "Kuningas" Litmanen ei pelannut. Rohkenen väittää, että hyvä niin. Tapoihin kun kuuluu, että kun Kunkku on kentällä, peliä pelataan Kunkun kautta. Kun ei ollut Kuningasta, jolle syöttää, piti tehdä omia ratkaisuja. Ei välttämättä huono juttu. Väitän, että jos Jari olisi kentällä ollut, Suomi ei olisi kyennyt yhtä nopeaan peliin kuin se nyt kykeni.

Odotamme mielenkiinnolla jatkoa. Sitä seuraa noin kuukauden päästä. Nyt kuitenkin aika keskittyä lätkään. Avauskiekon putoamiseen runsas kolme ja puoli tuntia. Vähän jännittää jo, vaikka turkulaisittain liigan ennakkoasetelmat eivät suuria lupaakaan. Mutta ehkä jalkapallon innoittamana... Eipä pelaa Tepsissäkään yhtään Jaria.