Lavaliikehdinnän alkeet

Kuka imitoi ja ketä?

Tuli pari iltaa sitten katseltua Ylen koostetta Rock'n'roll Hall of Fame -kokoontumisajoista. Ihan kivoja esityksiä, mutta suurimman huomion vei se, että vanhoilla päivillään Art Garfunkelista on tullut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kävelevä Joe Cocker -parodia. Lavaliikehdintä alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän The Suurta Raspikurkkua. Tosin iän myötä Cockerin nykiminen, korjaan tulkitseminen, on hieman rauhoittunut. Noin 30 vuoden päästä miehet lienevät suht samalla tasolla. Vuonna 2040 Garfunkel tosin täyttäisi 99 vuotta ja 96. Voipi olla, ettei tuohon aikaan kumpikaan herroista enää liiku mihinkään suuntaan.

Sitä paitsi mahtava John Belushi (paras ikinä) hoiti Cocker-imitaation kotiin jo SNL-aikana.








P.S. Karhuherran bongaama Totuus Tiikeristä kannattaa tsekata. Mainio pätkä.

P.P.S. Mikähän siinä on, että joulun pyhinä muusikoita ja musiikkivaikuttajia tuntuu kaatuvan joka vuosi tasaista tahtia... Joe Strummer, James Brown, John Peel... Tänä vuonna viikatemies vieraili Vic Chesnuttin luona.

Terveisiä sohvalta

Pakollisen holiday seasonin parhaita puolia on se, että silloin saa vapaasti vetelehtiä, eikä kukaan tule aukomaan päätään siitä, että pitäisi olla dynaamisen tehokas ja muuta nykyajan vaatimusten mukaista. Siis noin viikon vuodessa voi vaan olla.

Sikäli kun on luistellut itsensä kohmeeseen ulkojäillä, lukenut kaikki keskeneräiset kirjat ja kuunnellut joululahjalevyt puhki, parasta vetelehtimistä voi harrastaa sohvalla leffoja katsellen. Niin kauan kun pizzataksit kulkevat, on meikäläisen pyhät pelastettu.

Leffojen valinnassa on oltava kuitenkin tarkkana. Tai ainakin on tiedettävä, mitä haluaa. Kannattaa välttää esimerkiksi Star Wars episodi ykköstä. Erittelyä elokuvan huonoudesta 70 minuutin verran:




Tällaiset leffaarvostelut ovat hieno taiteenlaji. Toisinaan niitä katselee jopa mieluummin kuin itse leffaa. Pakolliset vetelehtimispäivät voi käyttää vaikka kahlaten nettiä läpi ja etsiä moisia. Niitä kyllä löytyy.

Yhdenlaisia arvosteluja tarjoaa vaikkapa spill.com. Kannattaa tsekata ennen kuin roudaa itsensä leffaan.

P.S. SW episodi ykkösen paras katsontatapa on muuten hankkia piraattikopio Suomenlahden takaa. Itse aikanaan näin sellaisen, missä on tekstitykset olivat kuin suoraan ilotalon vessan seinästä kopioitu. Heviä shittiä siis, mutta sai siinä nauraa. Suosittelen myös niitä fani-pohjaisia julkaisuja, joista on editoitu kaikki Jar-Jar Binks-kohtaukset pois. Ei se leffa silti yhtään selkeämmäksi muutu, mutta eipä tarvitse katsoa leffahistorian ärsyttävintä mikä-se-nyt-onkaan.

Ei ollut kirja

Vanha juttu, mutta aina yhtä hauska. Ei vaan voi mitään.


Suoran lähetyksen suolia (juutuub-pätkä) =)