Piti kirjoittaa ihan muusta, mutta pari viime päivää show'n on Länsi-Suomen läänin pääkaupungissa vienyt paikallisen jalkapallojoukkueen valmentajakuviot.
Rautiaisen Pasi pakkasi kamansa ja kakkoskoutsina viime vuoden toiminut Marko "Rapa" Rajamäki ottaa musta-valkoisen futisjengin komentoonsa. Valmentajavaihdosta on puitu ansiokkaasti Puoliajassa. Sieltä sopii lukea tapahtumien taustoista ja kulusta.
Muutama vuosi sitten TPS:ssa alettiin rakentaa jalkapallojoukkueen vahvaa identiteettiä tavoitteena päästä pysyvästi kotimaisen futiksen kärkeen ja haalia jonkinlaista menestystä myös Euroopan kentiltä. Pysyvyyttä ja jatkuvuutta rakentaneella jalkapallo-TPS:lla neljä viimeisintä valmentajapestiä on päättyneet vuoden jälkeen. Kolme viimeisintä (Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen) ovat myös taanneet medianäkyvyyden. Onko näkyvyyden ja menestysodotusten (monesti itseluotujen) tuomat sivuvaikutukset ja paineet tulleet liian nopeasti seuralle, jonka nousu kohti kotimaista kärkeä on tapahtunut ehkä hieman hätiköiden?
Nähdäkseni TPS:n jalkapallojoukkueen kivijalan rakentamisessa riittää vielä työsarkaa, jotta oikeasti olisi teoreettisiakaan saumoja kasvaa "Suomen Rosenborgiksi" kuten tavoitteeksi on pari vuotta sitten linjattu. Sille tielle uusi päävalmentaja on varmaan ihan hyvä valinta. Rajamäen valinnassa on lisäksi ainakin se muutos aiempaan linjaan nähden, että nyt ei ole valmiiksi tunnettua koutsia. Ehkä seurajohto antaa Rapalle myös kasvaa valmentajana.
P.S. Elvari olisi tänään täyttänyt 75 vuotta. Ei huono.
P.P.S. Se mistä piti kirjoittaa oli kuolema, erityisesti Willie Mitchellin kuolema. Kovan luokan poistumalla taas aloitettiin uusi vuosikymmen. Jos Willie syystä tai toisesta on tuntematon, niin lyhyt oppimäärä on tarjolla täällä. Muistokirjoitus tällä kertaa musiikin muodossa.
Paluu menneisyyteen
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti