Hyvä, paha, Spotify

Viime päivinä Spotify-keskustelu on jälleen nostanut päätään ansiokkaasti. Useat lehdet tarttuivat kiinni Anssi Kelan blogikirjoitukseen.

Juttu kannattaa lukea ajatuksella. Sikäli kun Anssin blogissaan esittämät kuulopuheet pitävät paikkansa, elämme musiikkiteollisuudessa kovia aikoja. Tämä toki oli tiedossa muutenkin, sillä esim. The Edge on huolestunut cd-levyjen puolesta.

Itse liputan vahvasti Spotifyn puolesta ja se on helpottanut elämääni isosti. Olen myös ostanut Spotifyn käyttöön oton jälkeen enemmän levyjä, mutta pelkään olevani poikkeus. Levyostosten kohonnut määrä saattaa johtua enemmänkin töistä ja harrastuneisuudesta. Paljon potentiaalisia ostoksia on tullut myös tsekattua ja todettu sitten, ettei kannata ostaa.

Ideaalimaailmassahan Spotify ja vastaavat palvelut toimisivat uuden musiikin löytämisen kanavana (on niitä hyviäkin levyjä&artisteja tällä vuosikymmenellä tullut) ja se houkuttaisi ihmiset hankkimaan fyysisen levyn. Ideaalimaailmassa Spotify-soitoista artistit saisivat myös kunnollisen korvauksen.

Valitettava totuus vaan taitaa olla se, että valtaosa kansasta suhtautuu musiikkiin kertakäyttöhyödykkeenä. Monille riittää se, että musiikki on saatavilla. Ei sitä tarvitse omistaa. Nykyteknologia vielä mahdollista senkin, että Spotifyn saa kuulumaan kunnollisista äänentoistovehkeistä. Ei siis mikään ihme, että fyysiset levyt eivät houkuta.

En kyllä usko, että fyysiset levyt täysin katoavat. Tietty musiikkikuluttajien joukko haluaa edelleen musiikkinsa fyysisenä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, sanoisi joku...

P.S. Vielä parin tunnin ajan saamme jännittää kaksinkamppailua RATM vs. Joe McElderry. Lisätietoa vaikka täältä. Meikä voisi ainakin lähteä tuolle ilmaiskeikalle, joten toivotaanpa parasta.

P.S2. Ainakin kiistelty tekijänoikeuksien muutosehdotus on toistaiseksi haudattu. Hyvä niin, luulisin.