Kotimaiset:
1. PMMP: Veden varaan
2. Samae Koskinen: Elossa
3. Tuomo: Reaches Out For You
4. Regina: Puutarhatrilogia
5. Scandinavian Music Group: Palatkaa Pariisiin!
6. The Valkyrians: The Beat of Our Street
7. Jussi Syren&The Groundbreakers: From Vyborg to LA
8. Anssi Kela: Aukio
9. Asa&Toverit: Via Karelia
10. Them Bird Things: Fly, Them Bird Things, fly!
Ulkomaiset:
1. Joss Stone: Colour Me Free
2. Frank Turner: Poetry Of The Deed
3. Bruce Springsteen: Working On A Dream
4. Wolfmother: Cosmic Egg
5. Bob Dylan: Together Through Life
6. Them Crooked Vultures: Them Crooked Vultures
7. The Rural Alberta Advantage: Hometowns
8. Pearl Jam: Backspacer
9. Lily Allen: It's Not Me, It's You
10. Prince of Assyria: Missing Note
Yleishuomiona sanottakoon, että tämä vuosi oli sini-valkoisesti värittynyt. PMMP:n Veden varaan oli selvästi vuoden paras levy. Väittäisin, että top kolmoseen ei mahdu yhtään ulkomaista.
Paljon hyviä ulkomaisia levyjä tuli, mutta kärki oli aavistuksen tasapaksu. Mitään Gaslight Anthemin kaltaista piikkiä ei tämän vuoden levykasasta paljastunut. Lähimpänä ehkä Frank Turner, mutta sekin lähinnä huikean keikan vuoksi. Levykin on hyvä, mutta ei aivan huippu. Positiivinen yllätys oli myös se, että neiti Stone värkkäsi hyvän, itse asiassa tosi hyvän, levyn. Edellinen oli ikävästi puhki- ja tukkoon tuotettu.
Vuoden pettymys oli Working On A Dream. Okei, Brucen suhteen odotukset on aina katossa, eikä tuo huono levy ole. Mutta todella kovalle levylle tuosta olisi mahtunut ehkä 2-3 rallia. Mutta en valita, uusi levy tarkoitti uutta kiertuetta. Ja tänäkin vuonna paras näkemäni bändi oli...
THE HEART STOPPIN'
PANTS DROPPIN'
HARD ROCKIN'
EARTH SHOCKIN'
BOOTY SHAKIN'
LOVE MAKIN'
VIAGRA TAKIN'
HISTORY MAKIN'
LEGENDARY
PANTS DROPPIN'
HARD ROCKIN'
EARTH SHOCKIN'
BOOTY SHAKIN'
LOVE MAKIN'
VIAGRA TAKIN'
HISTORY MAKIN'
LEGENDARY
E STREET BAND
5 kommenttia:
Itse vaihtaisin Valkyyriat toiseen ska-pumppuun eli The Capital Beatiin. Hyvä levy alla, ja seuraavasta saa vielä paremman kunhan vaatimustasoa ensin hiukan nostetaan.
Aika vähän olen itsekin uutta musiikkia kuunnellut ja ostanut – jopa niin, että muutama nini listoiltasi oli minulle aivan vieraita.
Asan ja toverien Via Karelia ei pettänyt odotuksia, vaikkakaan ei aivan Loppuasukkaan tasolle yllä. Suomirapin puolelta nostaisin kärkipäähän myös OG Ikosen "Mieron Tiellä" -debyytin.
Ulkomaisista hankinnoista ykkönen on ilman muuta Bob Dylanin "Together Through Life", jonka rosoisuuta tasapainottaa mukavasti Lisa Ekdahlin "Give Me That Slow Knowing Life". Erikseen pitää mainita vielä Stingin kiehtova "If On a Winter's Night".
Kokonaisuudessaan levysato 2009 ei suuresti säväyttänyt. Toivotaan parempaa ensi vuodelle.
Jari: The Capital Beat ei ole tuttu kuin hajanaisia raitoja lukuun ottamatta. Pätevää ska-renkutusta ovat toki olleet.
Ska/reggae-pumput kärsivät aina vuosilistauksissa vahvasti ajankohdasta. Meikän sesonkiluontoisessa musiikin kulutuksessa reggae/ska/dub-kausi kun alkaa poikkeuksetta huhtikuun alkupäivinä ja jatkuu sitten yleensä elokuuhun. Sen jälkeen monet jutut unohtuvat, eikä niitä enää tahdo kaikkia muistaa tähän aikaan vuodesta.
Sama pätee myös Dylaniin. Jos levy olisi pyörinyt tiuhempaan soittimessa viime aikoina, sijoitus luultavasti korkeampi. Ainahan nämä menevät vähän "päivän kunnon" mukaan.
Kari: Asan tapauksessa lienee kyse usean asian yhteennivoutumisessa loppuasukkaan kohdalla. Via Karelia oli siinä mielessä vaikea tapaus, että edeltäjänsä aiheuttamaa positiivista shokki-fiilistä. Efekti oli pitkälti sama kuin Karjalaisen Lännen-Jukka -levyn jälkeen, kun siirryttiin Paratiisin poikiin.
2010 tullee tarjoamaan ainakin uuden Gaslight Anthem -albumin, joten aivan metsään ensi vuosi ei voi mennä.
Pikku tarkennus eiliseen. Lisa Ekdahlin levyn nimi on tietysti "Give Me That Slow Knowing Smile". Levy on muuten Ruotsin Grammy-ehdokkaana vuoden jazz-levyksi.
"Kokonaisuudessaan levysato 2009 ei suuresti säväyttänyt."
ÄÄH, VUOSIHAN OLI AIVAN MAINIO!
Piti vaan nähdä vähän vaivaa ja olla avoin kaikelle. Pelkästään perinteistä mediaa seuraamalla kuuntelisin itsekin varmasti turtuneena Them Crooked Vulturesia ja miettisin miten olikaan surkea musiikkivuosi.
Lähetä kommentti