Kenellä tulevaisuudessa on takanaan loistava tulevaisuus?
Kuten aiemmin (linkki) tuli jo mainittua, on Yle kunnostautunut viime aikoina näyttämällä parhaita paloja rock'n'roll hall of fame 25-vuotisjuhlakonsertin parhaita paloja. Sarjan kolmatta osaa tarkastaessani tuli mieleen seikka, jota olen pohtinut joskus aiemminkin.
Esiintyjälista oli tuossa kolmannessakin osassa komea ja kiistamatonta rock-kaanonia (mm. U2, Patti Smith, Mick Jagger, Ozzy Osbourne ja Metallica). Se että rockin ympärille järjestetään turvonneita hyväntekeväisyyskonsertteja, joissa esitetään vaihtelevantasoisia vetoja, ei tietenkään ole mikään ihme. Rock syntyi kapinasta, mutta rockin kapina kuoli joskus 70-luvun alkupuolella. Sitten syntyi kapinamusiikki punk. Punkinkin suuret airueet Clash, Sex Pistols ja Ramones on kaikki aateloitu rock'n'roll hall of fameen.
Rock-kapinan kuoleminen on tietenkin ollut itsestäänselvyys jo ties kuinka kauan. Let's face it. Rock oli 50-60-lukujen nuorille kapinamusiikkia. Nykyään sen ympärille järjestetään erilaisia kokoontumisajoja ja akateemisissa laitoksissa suunnitellaan rock-historian opettamista nykynuorisolle.
Kiinnostavinta tämän alustuksen jälkeen on pohtia, mikä on sitä tämän päivän kapinamusiikkia, joka joskus 2030-40 elää samanlaista kanonisoitua elämää kuin rock 2000-luvulla. Järjestetäänkö parinkymmenen vuoden päästä isoja häppeninkejä, joissa muistellaan girl poweria, brittipoppia, ihania emo-poikia tai itsetietoista indiemusaa?
Varmaan järjestetään, mutta 2000-luvun pirstaloituneella musiikkikentällä mistään bändistä voi tulla niin isoa ja kokonaisia sukupolvia liikuttavaa Juttua kuin 60-luvun rock-dinosauruksista. Toisekseen jotenkin tuntuu siltä, ettei yksikään nykypäivän bändi tule tekemään yli 25 vuoden menestyksekästä uraa.
P.S. Neljäs ja viimeinen osa Hall of fame -sarjaa tulee kakkoselta ensi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkaen katsojaystävälliseen aikaan 01.40. Niitä tulevaisuuden Hall of fame -suuruuksia voi pohtia vaikka tämän esityksen tahtiin.
Paluu menneisyyteen
3 vuotta sitten
2 kommenttia:
Enpä usko, että parinkymmenen vuoden päästä kukaan kehtaa muistella esimerkiksi girl poweria ja muita mainitsemiasi 2000-luvun genrejä - paitsi tietysti tekohauskoissa yritysten kickoff-illoissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa.
Pääosinhan em. musiikinlajit ovat pelkkää kertakäyttökamaa, joka on tuotettu nopeasti kulutettavaksi eikä ajan kanssa nautittavaksi. Tätä kehitystä tukee myös musiikin muodon muuttuminen konkreettisesta tuotteesta (lp, cd yms.) netistä ladattaviksi ja helposti uusilla korvattaviksi tiedostoiksi.
Niinpä. Nuo olivat ne ensimmäiset ilmiöt, jotka tulivat mieleen. Vaikea minun on kuitenkaan muistaa kauhean montaa 90-luvulla syntynyttä bändiä, jotka potkisivat pitkää uraa vielä 20 vuoden päästä. Kyllä niitä on, mutta vähemmän niitä tuntuu olevan hengissä kuin vaikkapa 70-luvulla aloittaneita bändejä. Saattaahan kyse olla toki vain siitä, että elin 90-luvun musiikillisessa tyhjiössä ja pidän vanhemmasta musiikista enemmän.
Nettilatausten ja ajan hengen myötä musiikki muuttuu entistä nopeammin kulutettavaksi kertakäyttötuotteeksi. Mitkä ovat ne bändit tai biisit, jotka jäävät elämään ja pystyvät tekemään pitkän ja suht tasalaatuisen uran? Pop-musiikki on tietysti tavallaan aina ollut kertakäyttöistä, mutta rinnalla on ollut muuta musiikkia, joka elää ja voi hyvin. Nyt peikkona on se, että musiikin tekeminen ei kannata oikein senkään vertaa kuin ennen Ei kai musiikin nykyinen kulutusluonteisuus aja alaa kvartaalitalouteen, jossa kaikki unohtuu kolmessa kuukaudessa?
Lähetä kommentti